Vuosi on jälleen vaihtunut ja tämäkin jo kohta kulunut.
Olen joulukuusta -10 saakka ollut osa-aika tk-eläkeläinen, määräaikaisesti sitä. Kovasti toivoisin, että toipuminen olisi nopeampaa, mutta aina ei ihmislapsi saa sitä mitä haluaa. Toisin sanoen, työmäärä, vähäinenkin, tuntuu välillä olevan aivan liikaa.
Kotia remontoitiin pakollisten verran viime kesänä, puutarhaa on laitettu tänä vuonna. Puutarhaa tullaan kyllä laittamaan vielä monta tulevaakin vuotta. Onneksi se on mieluisaa puuhaa.
Näiden ohessa en sitten paljon muuta olekaan jaksanut tehdä. Siivoaminen ei ole muutenkaan ollut mieleeni, nyt vielä vähemmän, kun ei vaan jaksa ;(
Kun yritän miettiä, mitä minulle oikein kuuluu, ei ole oikeastaan juurikaan sanottavaa. Minulle kuuluu tappavaa väsymystä, siinä se suunnilleen on.
