Pysytään nyt näissä satujen nimissä, vaikken rinsessa olekaan enkä niin ruusuinenkaan.
Otsikko viittaakin lähinnä siihen 100 vuoden uneen. Olisin tänään voinut aloittaa tuollaisen uniputken. Toki menin nukkumaan melkoisen myöhään, mutta jos nousin klo 10, söin aamupalan ja kävin nukkumaan muutamaksi tunniksi tuossa 11.30 tai ehkä aiemmin.
Onneksi huomennakaan ei ole mitään ohjelmaa, saan jatkaa uniputkea.
Ylihuomenna sitten ollaankin vähän toisenlaisessa putkessa - se kontrolli MRI.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Noita-akka
Olen saanut tänään molempien lasten suusta, kuinka teen kaiken väärin. Toinen vielä pahensi asiaa sanomalla, ettei ihmettele että sen toisenkin kanssa on ongelmia.
Niin kai se on, että äidistä pitää tulla noita-akka ennenkuin lapsi osaa päästää irti.
Lapset ovat meillä vain lainassa, meidän pitäisi vain osata kasvattaa (tai antaa heidän kasvaa) sellaisiksi itsellisiksi ihmiseksi, että ovat edes jotenkin onnellisia ja osaavat löytää oman paikkansa tässä kovassa maailmassa.
En ole mieltänyt itseäni huonoksi äidiksi, en ennen tätä.
Olenko takertuva? En mielestäni.
Olenko ylihuolehtiva? Luultavasti, mutta siitä ei voi luopua hetkessä, kuten nuo lapset kuvittelevat.
Tällä hetkellä en osaa juuri mihinkään tarttua. Yritän itse selvitä jokaisesta päivästä, huolehdin "sopivasti" lapsista. Ja pelkään tulossa olevaa magneettikuvaa, Se on jo 2.12.
Niin kai se on, että äidistä pitää tulla noita-akka ennenkuin lapsi osaa päästää irti.
Lapset ovat meillä vain lainassa, meidän pitäisi vain osata kasvattaa (tai antaa heidän kasvaa) sellaisiksi itsellisiksi ihmiseksi, että ovat edes jotenkin onnellisia ja osaavat löytää oman paikkansa tässä kovassa maailmassa.
En ole mieltänyt itseäni huonoksi äidiksi, en ennen tätä.
Olenko takertuva? En mielestäni.
Olenko ylihuolehtiva? Luultavasti, mutta siitä ei voi luopua hetkessä, kuten nuo lapset kuvittelevat.
Tällä hetkellä en osaa juuri mihinkään tarttua. Yritän itse selvitä jokaisesta päivästä, huolehdin "sopivasti" lapsista. Ja pelkään tulossa olevaa magneettikuvaa, Se on jo 2.12.
maanantai 28. marraskuuta 2011
Sairaalaa ja joulua
Nyt tuntuu olo vain entistä kamalammalta.
Käytiin verikokeet, hoitokeskustelu ja ravitsemusterapeutti - edelleenkään en saisi ottaa kantaa mihinkään asiaan. Lapsi on virallisesti ulkona sairaalasta ja viettää nyt aikaa isänsä luona.
Huomenna on vielä sisätautilääkäri.
En tiedä mikä tässä onkaan se pahin? Lapsen anoreksia, murrosikä vai oman tervehtymisen epäonnistuminen.
2 vuotta sitten tyttö kirkui kuullessaan diagnoosini ja tarvitsi rauhoittavia lääkkeitä leikkaukseni yli päästäkseen - nyt sanoo, ettei ollut huolissaan silloin eikä nyt. Häneen ei vaikuta miten voin nyt (=väsymys ja uupumus), hän ei välitä tulossa olevasta MRI:stä jonka takia joudun jo itse kohta rauhoittavia syömään. Äiti on yhdentekevä.
Emme enää lasten isän kanssa halua viettää joulua yhdessä, tai no, minustahan se ajatus lähti. Nyt tyttö meinaa että hän määrää missä aikoo minkäkin hetken viettää ja meidän täytyisi hypätä. Ei muuten tule menemään niin.
Mun masennukseni pahenee kokoajan. Jokainen tölväisy tuon lapsen suusta painaa mua alemmas. Ja tilanteen hallitsemattomuus painaa mieltä.
En tiedä. Ehkä alkaisi olla aika ruveta rakentaan uusia rajoja sen rakkauden ympärille.
Käytiin verikokeet, hoitokeskustelu ja ravitsemusterapeutti - edelleenkään en saisi ottaa kantaa mihinkään asiaan. Lapsi on virallisesti ulkona sairaalasta ja viettää nyt aikaa isänsä luona.
Huomenna on vielä sisätautilääkäri.
En tiedä mikä tässä onkaan se pahin? Lapsen anoreksia, murrosikä vai oman tervehtymisen epäonnistuminen.
2 vuotta sitten tyttö kirkui kuullessaan diagnoosini ja tarvitsi rauhoittavia lääkkeitä leikkaukseni yli päästäkseen - nyt sanoo, ettei ollut huolissaan silloin eikä nyt. Häneen ei vaikuta miten voin nyt (=väsymys ja uupumus), hän ei välitä tulossa olevasta MRI:stä jonka takia joudun jo itse kohta rauhoittavia syömään. Äiti on yhdentekevä.
Emme enää lasten isän kanssa halua viettää joulua yhdessä, tai no, minustahan se ajatus lähti. Nyt tyttö meinaa että hän määrää missä aikoo minkäkin hetken viettää ja meidän täytyisi hypätä. Ei muuten tule menemään niin.
Mun masennukseni pahenee kokoajan. Jokainen tölväisy tuon lapsen suusta painaa mua alemmas. Ja tilanteen hallitsemattomuus painaa mieltä.
En tiedä. Ehkä alkaisi olla aika ruveta rakentaan uusia rajoja sen rakkauden ympärille.
torstai 24. marraskuuta 2011
Kiukkua ja kyyneliä
Tytär pääsi pitkälle kotilomalle ja ensi viikolla luultavasti kirjataan uloskin.
Ensin keskustelutuokiossa ja sen jälkeen tavaroita pakatessa äiti sai tuta, että entinen hyvä ja lämmin suhde äidin ja tyttären välillä on vain kaunis ja kaukainen muisto. Isänsä kyllä saa "huolehtien" kysyä asioista, minulle tulee tiuskauksia huutaen "Kai mä nyt vittu osaan ite huolehtia.."
Huolehtikoon neiti sitte ite. Totesin, että menköön isälleen nyt ja olkoon siellä. Kun isähän on se kaikkein paras. Isä, jonka välinpitämättömyys on sairastuttanut meidät molemmat.
Ehkä mä "holhoan" liikaa.
Ensin keskustelutuokiossa ja sen jälkeen tavaroita pakatessa äiti sai tuta, että entinen hyvä ja lämmin suhde äidin ja tyttären välillä on vain kaunis ja kaukainen muisto. Isänsä kyllä saa "huolehtien" kysyä asioista, minulle tulee tiuskauksia huutaen "Kai mä nyt vittu osaan ite huolehtia.."
Huolehtikoon neiti sitte ite. Totesin, että menköön isälleen nyt ja olkoon siellä. Kun isähän on se kaikkein paras. Isä, jonka välinpitämättömyys on sairastuttanut meidät molemmat.
Ehkä mä "holhoan" liikaa.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Unta
Tilanne on ollut aika kamala. Eilinen päivä meni taas lähes kokonaan nukkuessa.
Tytär teki isällään ollessaan jonkinlaista kakkua (ei paistettu kai), siinä kermaa ja valkosuklaata sekä karpaloita pinnalla. Nyt vähän varioi ja lisäsi kookosta ja vaihtoi marjoiksi pensasmustikoita. Sain palan ja oli muuten hyvää.
Tänään lääkäri määräsi sitten korotetun annoksen mielialalääkkeitä ja pitkitti sairaslomaa 2 kuukautta. Siis tammikuun loppuun!! Tämä alkaa käydä jo vähän yksitoikkoiseksi.
Tytär teki isällään ollessaan jonkinlaista kakkua (ei paistettu kai), siinä kermaa ja valkosuklaata sekä karpaloita pinnalla. Nyt vähän varioi ja lisäsi kookosta ja vaihtoi marjoiksi pensasmustikoita. Sain palan ja oli muuten hyvää.
Tänään lääkäri määräsi sitten korotetun annoksen mielialalääkkeitä ja pitkitti sairaslomaa 2 kuukautta. Siis tammikuun loppuun!! Tämä alkaa käydä jo vähän yksitoikkoiseksi.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Puhelin kateissa
Etsin äsken kännykkääni oikein tosissaan, kaikkialta mistä keksin katsoa.
Loppujen lopuksi oli pakko pyytää Skypen välityksellä toista ihmistä soittamaan siihen. Sitten alkoi sohva täristä..
En todellakaan olisi löytänyt sitä ilman apua, sohva oli syönyt sen.
Loppujen lopuksi oli pakko pyytää Skypen välityksellä toista ihmistä soittamaan siihen. Sitten alkoi sohva täristä..
En todellakaan olisi löytänyt sitä ilman apua, sohva oli syönyt sen.
Paistaa se aurinko risukasaankin
Niin kurjalta kuin eilen tuntuikin, niin nyt tuntuu hyvältä. Kun maltoin olla väkisin urkkimatta, lapsi alkoi sittenkin kertoa oma-aloitteisesti. Tässä siis minulla opettelun paikka...
Malttia, malttia
Malttia, malttia
perjantai 18. marraskuuta 2011
Räksytystä
Ei kuinkaan koiran.
Äidin vaisto suojella ja huolehtia taitaa olla minussa melkoisen suuri.
Toisaalta tiedän, että lapset ovat vain lainassa ja joskus tulee aika päästää irti.
Haluaisin kuitenkin saada olla osa lapseni elämässä, myös siinä nurjemmassa puolessa. On paljon vaikeampi olla sivussa, jos kielletään kaikki tieto - kuin taas jos saisin infoa riittävästi, niin pystyisin paljon paremmin luottamaan ja sitä kautta myös antamaan lapselle tilaa yrittää pärjätä itse tautinsa kanssa. Nyt kun ei saa tietoa, saa vain rähinää ja raivoa, kuinka voi silloin luottaa, että kaikki on menossa ok, tai että tuo tulee pyytämään apua tarvittaessa.
Vaikeaa on. Hau.
Äidin vaisto suojella ja huolehtia taitaa olla minussa melkoisen suuri.
Toisaalta tiedän, että lapset ovat vain lainassa ja joskus tulee aika päästää irti.
Haluaisin kuitenkin saada olla osa lapseni elämässä, myös siinä nurjemmassa puolessa. On paljon vaikeampi olla sivussa, jos kielletään kaikki tieto - kuin taas jos saisin infoa riittävästi, niin pystyisin paljon paremmin luottamaan ja sitä kautta myös antamaan lapselle tilaa yrittää pärjätä itse tautinsa kanssa. Nyt kun ei saa tietoa, saa vain rähinää ja raivoa, kuinka voi silloin luottaa, että kaikki on menossa ok, tai että tuo tulee pyytämään apua tarvittaessa.
Vaikeaa on. Hau.
torstai 17. marraskuuta 2011
Muutoksia suunnitelmiin
Oli tarkoitus siirtyä jälleen Tampereelle - tällä kertaa Kädentaito-messuille. Nyt jäävät kuitenkin messut - ja varmaan kaikki muukin väliin, kun pikkuiseni pääsee viikonlopuksi kotiin. Lapsonen menee messuilun edelle. Jos tuo olisi ollut terve, olisimme sinne olleet yhdessä matkalla.
Anoreksia on hirmuinen tauti.
Miten sen kanssa elää? Miten osata erottaa, mitkä tunteet tulevat sairaudesta ja mitkä oikeiasti kohdistuvat minuun - puhun siis niistä negatiivisista tunteista, joita syydetään juuri nyt niskaan.
Ja toisaalta, miten olla armollisempi itselleen ja hyväksyä tapahtunut ilman suurempia itsesyytöksiä? Ainakin itse mielessä käy miljoona asiaa, jotka olisin voinut hoitaa toisin. Ja toinen miljoona niitä, joille en voi mitään..
Lapsonen vakuuttaa, ettei häntä ole oma sairauteni häirinnyt yhtään, ettei sillä ole vaikutusta. Pitäisikö uskoa vai ei? Jos uskoo, lapsi siis viis veisaa. Jos ei usko, lapsi siis valehtelee, edelleen.
Itse olen vain niin väsynyt.. En elämään itsessään vaan kaikkeen tähän muuhun p***aan
Anoreksia on hirmuinen tauti.
Miten sen kanssa elää? Miten osata erottaa, mitkä tunteet tulevat sairaudesta ja mitkä oikeiasti kohdistuvat minuun - puhun siis niistä negatiivisista tunteista, joita syydetään juuri nyt niskaan.
Ja toisaalta, miten olla armollisempi itselleen ja hyväksyä tapahtunut ilman suurempia itsesyytöksiä? Ainakin itse mielessä käy miljoona asiaa, jotka olisin voinut hoitaa toisin. Ja toinen miljoona niitä, joille en voi mitään..
Lapsonen vakuuttaa, ettei häntä ole oma sairauteni häirinnyt yhtään, ettei sillä ole vaikutusta. Pitäisikö uskoa vai ei? Jos uskoo, lapsi siis viis veisaa. Jos ei usko, lapsi siis valehtelee, edelleen.
Itse olen vain niin väsynyt.. En elämään itsessään vaan kaikkeen tähän muuhun p***aan
maanantai 14. marraskuuta 2011
Show Must Go On
Muruseni sairaus vie nyt voimani enkä oikein tiedä paljonko jaksan kirjoitella - etenkin, kun en halua hänestä tässä kertoa enempää.
Mutta viikonloppuni oli ihana. Isolla sinkkuporukalla (n. 80) olimme Tampereella katsomassa Queeniin perustuvan musiikkki tarinan teatteriravintola Palatsissa.
Olen ollut kauan Queen fani ja kohta tulee jo 20v Freddien kuolemasta - uskomatonta.
Musikaali oli hyvin toteutettu, maneerit aidon tuntuisia samoin henkilöt. Laulaja oli toki hyvä, mutta ei kukaan Freddien ääntä voi korvata.
Väsymys vaan on todella kova, siitäkin huolimatta ettei ilta jatkunut kovin myöhään ja nukuin bussissa - ja viime yönkin hyvin. Kaikista em. jutuista nukuin yön pitkäksi, heräsin klo 13 "aamulla" ja jaksoin valvoa jopa 2h. Nyt ollut hereillä toisen mokoman.
Mutta viikonloppuni oli ihana. Isolla sinkkuporukalla (n. 80) olimme Tampereella katsomassa Queeniin perustuvan musiikkki tarinan teatteriravintola Palatsissa.
Olen ollut kauan Queen fani ja kohta tulee jo 20v Freddien kuolemasta - uskomatonta.
Musikaali oli hyvin toteutettu, maneerit aidon tuntuisia samoin henkilöt. Laulaja oli toki hyvä, mutta ei kukaan Freddien ääntä voi korvata.
Väsymys vaan on todella kova, siitäkin huolimatta ettei ilta jatkunut kovin myöhään ja nukuin bussissa - ja viime yönkin hyvin. Kaikista em. jutuista nukuin yön pitkäksi, heräsin klo 13 "aamulla" ja jaksoin valvoa jopa 2h. Nyt ollut hereillä toisen mokoman.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Luottamuksen puute
Kun ihminen, johon luotit varauksetta, jää kiinni siitä, että se onkin valehdellut sulle melkein vuoden - mitä siinä jää jäljelle?
Rakkaus ei ole kadonnut
Huoli ei ole kadonnut
Mutta luottamusta ei nyt ole. Ja se olisi elintärkeää saada nyt takasin.
Kun ihminen, jota rakastat, kärsii ja sairastuu vierelläsi, ilman että olet huomannut - tai älynnyt - puuttua tilanteeseen...?
Olen ollut aivan liiaksi oman sairauteni ikeen alla huomatakseni, katson liikaa omaan napaan.
Nyt tuntuu ihan kamalalta..
Rakkaus ei ole kadonnut
Huoli ei ole kadonnut
Mutta luottamusta ei nyt ole. Ja se olisi elintärkeää saada nyt takasin.
Kun ihminen, jota rakastat, kärsii ja sairastuu vierelläsi, ilman että olet huomannut - tai älynnyt - puuttua tilanteeseen...?
Olen ollut aivan liiaksi oman sairauteni ikeen alla huomatakseni, katson liikaa omaan napaan.
Nyt tuntuu ihan kamalalta..
tiistai 8. marraskuuta 2011
Lytyssä
Maailmani meni juuri ihan murskaksi. Läheltäni löytyy henkilö, jonka kohdalla koen, että olen pettänyt hänen luottamuksensa.
Mutta kun kyse ei ole omasta salaisuudestani, en voi kertoa enempää ;(
Mutta kun kyse ei ole omasta salaisuudestani, en voi kertoa enempää ;(
maanantai 7. marraskuuta 2011
Se siitä energiasta ;(
On ihanaa, että hyviä päiviä alkaa olla silloin tällöin, jos ei olisi ... en tiedä mitä tekisin ...
Mutta eipä ole hyvä enää.
Kuumetta nousussa ;( ja väsyttää ja oikeastaan kaikilta osin olo on syvältä !
Edit seuraava päivänä:
Paranee vaan, nyt vielä migreenin tapaista, se vaan jotenkin vaihtelee pään toiselta puolta toiselle - ihan kummallista.
Mutta eipä ole hyvä enää.
Kuumetta nousussa ;( ja väsyttää ja oikeastaan kaikilta osin olo on syvältä !
Edit seuraava päivänä:
Paranee vaan, nyt vielä migreenin tapaista, se vaan jotenkin vaihtelee pään toiselta puolta toiselle - ihan kummallista.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Energinen hetki
Aamulla (no, puolilta päivin) totesin, että
1) tiskipöydän päällä oleva lasti valuu kohta lattialle
2) keittiössä haisee
3) (keraaminen)liesi oli vähintäänkin tahmea
4) Lisäksi vielä pyykkikorit pursuivat yli, niitä on siis 2 kpl
Jostakin ihmeestä irtosi sitten tahdon voimaa hetkeksi ja nyt pesukoneessa pyörii farkkupyykki, tiskikoneessa eka lasti (tulee vielä toinen), liesi on pesty ja kiiltävä ja tiskialtaat on pesty sekä tyhjät (onneksi sentään huuhdotut) maitopurkit on rutisteltu keräyskuntoon ja lähtevät vielä kohta ulos.
Vähänkö olen ylpeä itsestäni ;)
Mutta kuten otsikko sanoo, energiaa riitti hetken; olen ollut hereillä alle 2h ja voisin käydä takaisin nukkumaan.
1) tiskipöydän päällä oleva lasti valuu kohta lattialle
2) keittiössä haisee
3) (keraaminen)liesi oli vähintäänkin tahmea
4) Lisäksi vielä pyykkikorit pursuivat yli, niitä on siis 2 kpl
Jostakin ihmeestä irtosi sitten tahdon voimaa hetkeksi ja nyt pesukoneessa pyörii farkkupyykki, tiskikoneessa eka lasti (tulee vielä toinen), liesi on pesty ja kiiltävä ja tiskialtaat on pesty sekä tyhjät (onneksi sentään huuhdotut) maitopurkit on rutisteltu keräyskuntoon ja lähtevät vielä kohta ulos.
Vähänkö olen ylpeä itsestäni ;)
Mutta kuten otsikko sanoo, energiaa riitti hetken; olen ollut hereillä alle 2h ja voisin käydä takaisin nukkumaan.
lauantai 5. marraskuuta 2011
Uni
Sain toissapäivänä kotiin semmoisen unirekisteröintilaitteen. Ymmärtääkseni tuo mittaa vain hengitystä ja nukkumisasentoa. Eli uniapneaa nyt etsitään.
Olihan se aika outoa nukkua niitten antureiden kanssa, ei mahdotonta toki kuitenkaan ;) Se p***a juttu hommassa on siinä, että kun on pakko saada anturit pysymään kiinni, niin joudutaan teippamaan (lastarilla sentään) ja lisäksi suositellaan laittamaan paita alle, kun se itse laite laitetaan pussukkaan rintalastan tienoille ja kiinnitetään kahdella leveällä kuminauhalla (karkealla).
Mikäs noissa muuten, mutta nukun aina ilman paitaa, joten tuli hirveä hiki ja olen allerginen kaikille teipeille, että ihan kiva kun lähti nahka. Au!
Mutta nyt tää odottelee sitten sitä mahdollista "syytä" tähän väsymykseen. Ei uniapnea nyt mikään ihana diagnoosi olisi, mutta on sitä huonompiakin.
Olihan se aika outoa nukkua niitten antureiden kanssa, ei mahdotonta toki kuitenkaan ;) Se p***a juttu hommassa on siinä, että kun on pakko saada anturit pysymään kiinni, niin joudutaan teippamaan (lastarilla sentään) ja lisäksi suositellaan laittamaan paita alle, kun se itse laite laitetaan pussukkaan rintalastan tienoille ja kiinnitetään kahdella leveällä kuminauhalla (karkealla).
Mikäs noissa muuten, mutta nukun aina ilman paitaa, joten tuli hirveä hiki ja olen allerginen kaikille teipeille, että ihan kiva kun lähti nahka. Au!
Mutta nyt tää odottelee sitten sitä mahdollista "syytä" tähän väsymykseen. Ei uniapnea nyt mikään ihana diagnoosi olisi, mutta on sitä huonompiakin.
torstai 3. marraskuuta 2011
Unissakävelyä
Olen saanut uuden "taidon".
Eilinen päivä meni käytännössä nukkuessa. Migreeni iski kahteen kertaan ja muutenkin väsytti kamalasti, joten nukuin, nukuin, nukuin... Tytär tuli koulusta, kun nukuin. Mielikuvissani on jonkinlaista kolinaa, että olisin siis aistinut jonkun tulleen kotiin - tai lähteneen, mutta ei muuta.
Kun sitten viimein heräsin, kysyin tytöltä, kauanko olen nukkunut. Hän tuumasi siihen, että siihen sohvalle olin käynyt nukkumaan heti sen jälkeen kun hänelle kävin oven avaamassa.
Avaamassa?? Ei, en mä mitään ole avannut, mä nukuin, eikös?
No, tyttö väittää kivenkovaan, että mä avasin oven. Totesi kyllä, että silmäni olivat näyttänet jotenkin lasittuneilta. Ja suoraan olin sohvalle kävellyt ja nukahtanut.
Olen kyllä puhunut unissani, noussut istumaan lapsena ja nuorena ja nukkunut levottomasti jos fyysistä puolta ajatellaan, mutta tietääkseni en ole koskaan kävellyt unissani.
Eilinen päivä meni käytännössä nukkuessa. Migreeni iski kahteen kertaan ja muutenkin väsytti kamalasti, joten nukuin, nukuin, nukuin... Tytär tuli koulusta, kun nukuin. Mielikuvissani on jonkinlaista kolinaa, että olisin siis aistinut jonkun tulleen kotiin - tai lähteneen, mutta ei muuta.
Kun sitten viimein heräsin, kysyin tytöltä, kauanko olen nukkunut. Hän tuumasi siihen, että siihen sohvalle olin käynyt nukkumaan heti sen jälkeen kun hänelle kävin oven avaamassa.
Avaamassa?? Ei, en mä mitään ole avannut, mä nukuin, eikös?
No, tyttö väittää kivenkovaan, että mä avasin oven. Totesi kyllä, että silmäni olivat näyttänet jotenkin lasittuneilta. Ja suoraan olin sohvalle kävellyt ja nukahtanut.
Olen kyllä puhunut unissani, noussut istumaan lapsena ja nuorena ja nukkunut levottomasti jos fyysistä puolta ajatellaan, mutta tietääkseni en ole koskaan kävellyt unissani.
Tilaa:
Kommentit (Atom)