Allku - vai loppu?

En jaksa opikolukea tätä, yrittäkää kesrtää..

Peruin kesäkollin tänne tulon kokonaan, ilmoitin että se on nyt ohi. Tuntui pahalta särkeä toisen unelmat, mutta en voi elää hänen ehdoillaan, en voi enkä halua. Helpottunut olo.

Tuo onkin sitten ainoa positiivinen asia - tai nmo, tytär on taas kotona, vanhojen päivä tulossa,.. se on ihanaa. Mutta muuten.

Migreenit keräävät taas voimiaan. Tai ovat keränneet, en tiedä. Menossa on kuukauden 16. migreeni. Ja tämä sekä aamuinen ovat poikkeuksellisen kovia. Halusin tämän mainita, siksi yleensä ottaen kirjoitan. Ja nyt menen nukkumaan...

Pelottavien kokeiden rauhoittavat tulokset

En kirjoittanut tästä aiemmin, koska en halunnut kenenkään toisen olevan huolissaan näistä.

Pari viikkoa sitten gyne otti papa-kokeen (joka on ihan rutiinia tietty), kokeen kohdun takaseinän epänormaalin paksusta limakalvosta ja lähetti vielä mammografiaan, jossa otettiin paksuneula näyte epäilyttävästä löydöksestä toisessa rinnassa.

Tänään sain tulokset, kaikki kunnossa. Tai siis, ei mitään "pahaa" kuten syöpä.
Papa halutaan uusia 6kk kuluttua, eli ei se ihan puhdas ollut, mutta tuo ei ole uutta - sama on tehty usein.
Ja limakalvon ongelma ei varsinaisesti ratkennut, joten sen selvittelyä pitää jatkaa - mutta koska kyseessä ei ole syöpä, en ole huolissani.

Niin että fiilis on ;D

Aika kuluu

Tänään oli sitten viimeinen terapia. 3 vuotta takana - onko mikään "parantunut"?

Toki ajatusten tasolla on moni asia selkeytynyt. Toisaalta, olin jotenkin kuvitellut paranevani - eikä tämä masennus ole mihinkään kadonnut.
Eilen ahdistus alkoi painaa kovasti. Päätin sitten illalla lähteä sen verran liikkeelle, etten vain odottaisi ahdistuksen pahenevan. Kävin Itäkeskuksessa kaupassa ja kahvilla - ja sitten kotiin. Noin 100m ennen kotia kaaduin - taas - toinen polvi on täysin musta. ;(

Huomaan, että kirjoittaminen suomeksi on vaikeaa, ajattelenkin jo englanniksi - käytännössä lähes kaikki puhumani on englantia.

Muutoin, muutamia murheita on, mutta kirjoitan niistä sitten myöhemmin.