Tänään oli sitten viimeinen terapia. 3 vuotta takana - onko mikään "parantunut"?
Toki ajatusten tasolla on moni asia selkeytynyt. Toisaalta, olin jotenkin kuvitellut paranevani - eikä tämä masennus ole mihinkään kadonnut.
Eilen ahdistus alkoi painaa kovasti. Päätin sitten illalla lähteä sen verran liikkeelle, etten vain odottaisi ahdistuksen pahenevan. Kävin Itäkeskuksessa kaupassa ja kahvilla - ja sitten kotiin. Noin 100m ennen kotia kaaduin - taas - toinen polvi on täysin musta. ;(
Huomaan, että kirjoittaminen suomeksi on vaikeaa, ajattelenkin jo englanniksi - käytännössä lähes kaikki puhumani on englantia.
Muutoin, muutamia murheita on, mutta kirjoitan niistä sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti