Töihin - vai lisää sairaslomaa

Ylihuomenna olisi viimein aika päästä takaisin töihin. Paha vaan, kun meinaa iskeä flunssa päälle.

Mä EN JAKSA tätä enää!

Unen valtakunta

Uni valtaa taas alaa, kuten ne migreenit. Välillä mieleen hiipii pelko siitä, loppuuko tämä koskaan.
Muutama tunti poissa kotoa sisältäen reilun tunnin autolla ajoa vaati 2h unta.

Migreenien vastaisku

Olen ollut niin iloinen siitä, että migreenit on saatu kuriin ja kohta (ensi viikolla) pääsen takaisin töihin. Tässä menneinä viikkoinan on kuitenkin taas enenevässä määrin ollut päänsärkyjä; migreenejä on aivan liian usein. Epätoivo tahtoo ottaa vallan, kun tilanne alkaa jälleen luisua kohti entistä. Eikö tämä koskaan lopu?

Taas niitä päiviä...

Tänään - tai nyt on aamuyö eli eilen - on niitä päiviä, jolloin olisi kannattanut jäädä sänkyyn.

Lähdin n keskipäivällä äänestämään (pressan vaalit 1. kierros) ja kauppaan. Reippaana kävellen. Paska juttu vaan, että olin ajatellut väärää koulua, eli olin väärässä paikassa. Kävelin sitten vaan sinne kauppaan ja takas kotiin. Ihan kiva reippailu, mutta mun hyvät uudet korkeakorkoiset talvikengät on vähän isot ja niillä oli aika hankalaa kävellä.

Vähän ennen puoli viittä lähdin kohti kuoroa, autolla oli ajatus. Auton päällä n 20cm lunta, mutta mulla on semmoinen pressu siinä, niin ne saa kivasti pois. Paitsi ettei ollut. Pressua siis. Ja eikun käsin työtelemään sitä lunta. Ok, auto puhdas suunnilleen mutta kuskin oven lukko ei aukea, se on tässä reistaillut. Siitä sitten kampesin itseni vaihdekepin yli. Auto käyntiin ja pakki päälle - olin jo vähän myöhässä. Auto vaan ei liiku mihinkään. Kuikkimaan renkaiden taakse, että onko kinosta.. Vähän oli, hain lapion ja otin pahimmat pois. Autoon, nyt sentään olin saanut sen lukon auki. Ja sama juttu, liikahtaa ja alkaa melkein heti sutia. Lopulta hain pojan avuksi, renkaiden alla oli jäätä - kun silloin oli kun matkalle lähdin. Poika sai lopulta sen verran rikottua sitä jäätä, että sain auton irti. Tässä vaiheessa kello jo niin paljon, että kuorosta ei kannattanut uneksia. Lumitöitä vaan, että olisi edes puhdas se auton paikka.

En sit halunnut vaan parkeerata takas, vaan lähdin pienelle ajelulle, jotta auto lämpiää ja kuivuu. Ja sit sinne äänestämäänkin. Ja siellä sit olikin Lila just lähdössä kotiin niin vein autolla ja sain vähän purkaa mieltäni - ja toivottavasti vähän toiseenkin suuntaan (*vilkuttaa*). Oli keveämpi olo kun kotiin tulin. Ja nyt on autokin peitelty.

Vaalit menevät toiselle kierrokselle, oma ehdokkaani on mukana. Se vaan kun olin just noiden kahden välillä tasapainoillut jo aiemmin. Tulee funtsittavaa ja jännät vaalit.

Mielialan vaihteluita

Kun sain varmuuden siitä, että päässä on kaikki kunnossa, tunsin selkeästi voivani paremmin - tavallaan tuntui siltä, että uskalsin antaa itselleni luvan alkaa parantua.

Lomalla nautin erilailla, lepäsin ja tunsin voivani nauttia olostani. Tosin viimeisenä päivänä kun kävin hierojalla, jonka kanssa ei löydetty yhteistä kieltä, kuin muutaman sanan - eli en sanallisesti ollut paljastanut mitään itsestäni - hän sanoi minulle, että minun on alettava rakastaa itseäni, että minulla on kipeä möykky sisälläni. Ja tunnistin tuon tunteen todeksi itsekin. Jotenkin siitä tuli sellainen tunne, että oloni ja tuntemukseni ovat "todempia" nyt, kun joku on ne sanoiksi pukenut.

Kotiinpaluu tuntui hyvältä. Oli ihanaa kun poika oli täällä vastassa, lumityöt tehtynä, kämppää siivottuna ;) Tytär piipahti vasta tänään ja nytkin vain pyörähti, se taas tuntui kurjalta. Vaan en minä noidenkaan vuoksi sure, tai no - yritän olla onnellinen tyttären vuoksi siitä, että on saanut isäänsä kunnon välit. Ehdin vain niin tottua siihen että tytär on "mun".

Ja sitten yllättäen tänään iski kova ahdistus ja paha olo. Aivan kuin nyt tunkisi pintaan kaikki ne pahan olon tunnot, joita viikkoon ei ole ollut. En oikein edes tajua tätä.

Mutta kello on paljon. Huomenna presidentin vaalit ja illalla kuoro.

Kotona

Vaikka viihdyn matkoilla hyvin ja rakastan matkustamista, kotiin palaamisessa on jotain taikaa.

No kone oli eilen aamulla lähtenyt sinnepäin tunnin myöhässä johtuen lumesta - mikä tietysti vaikutti siihen, mihin aikaan me pääsimme lähtemään sieltä. Mutta ei mulla ole mitään lentokentällä oleskelua vastaan - kunhan se on "kunnollinen" eikä siellä joudu olemaan koko päivää. Las Palmasin kenttä on ihan mukava; kauppoja, ravintoloita, kahviloita sekä kohtuulliset penkit.

Koneessa oli sitten vähän kyseen alaista. Juuri kun lähdimme kiihdyttämään, takanani oleva lapsi alkoi oksentaa. Se onneksi taisi jäädä siihen, en tiedä, kun nukuin ja herätessäni ruokailuun pojalle oli vaihdettu puhdasta päälle ja hän yritti varovaisesti syödä. Vähän tämän jälkeen edessä oleva pikkuinen väänsi tortut vaippaan. Yäks sitä hajua. Ja sit meni hetki, niin käytävän toisella puolella istuva tyttö oksensi. Siis ihan tosi. Edessä, takana ja sivulla. ;(

Molemmat lapseni olivat ilmoittaneet jäävänsä vielä mun paluu yöksi isänsä luo. Olivat kaupasta hakeneet mulle sen verran, että aamun pärjää. Ja poika lupasi huolehtia lumitöistä sen verran, että pääsen asuntoon sisälle. Kun sitten avasin kännykän lentoasemalla olikin pojalta viesti, että oli tehnyt lumitöitä silleen aika reilusti enemmän - silleen kaikille muillekin - ja oli siitä sit niin väsy, että ilmoitti jäävänsä sittenkin kotiin yöksi. Ja käski soittamaan kun tulen taksilla, hän tulee auttamaan matkalaukun kanssa. Siis mulla on IHANA poika.

Yritin pitää tuliaisten tuomisen jotenkin järjellisellä tasolla.
- Toin kummitytölle (5v) sormuksen, ihan semmoisen halvan, mutta kauniin. Tuossa iässä hukkaamis riski on sen verran suuri, ettei viitsi tuoda mitään kallista. Ja sit ostin molemmille tytöille (siis kummityttöni kaksoissisko) viuhkat synttärilahjoiksi.
- Omalle pojalle toin popcorn-astian, kun hän tykkää niitä syödä. Ja kun keräilee magneetteja, toin sellaisen sisiliskon näköisen magneetin.
- Tonne omaan hyllyyn me keräämme snapsilaseja maailmalta, mielellään saa käydä ilmi mistä ovat, joten toin sellaisen missä on punainen liskokuva.
- Tyttö tuskin tätä lukee, onkohan edes osoitetta, mutta kerron siitä vasta kun hän on omansa saanut.

Loman loppu lähenee

Huomenna on pitkä päivä edessä. Hotellilta lähdetään 4 tuntia ennen koneen lähtöaikaa. Siihen sitten n.6h koneessa, matkalaukkujen odotus ja mahdollinen taksijono....

Tämä matka on ollut tarpeen. Tunnen itseni erilailla levänneksi kuin kotona kylkeä kääntäessä.

Kuvia

Ei muuta rapotoitavaa, kuin etta skandit kenkkuaa edelleen ja kaikki tahan mennessa otetut ja valitut kuvat loytyvat http://www.flickr.com/photos/m_ag/ tuolta.

Päivän pulinat

Kävin kävelyllä taasen. Nyt menin vielä syvemmälle kylän perukoille ja löysin sen oikean sataman, Puerton siis. Takas päästessä tuntui kuin olisin ollut koko päivän liikkeellä, mutta olikin mennyt vasta 3h.
Aurinko paistaa ja on kuuma, lämpötilaa en tosin tiedä.

Hehkutin aiemmin tuossa aamupalaa. Mä en ole tähän mennessä syönyt muuta ruokaa kuin sen, jäätelöä tms sitten lisäks. Ja kaupassa tajusin, että lääkäri määräsi mut syömään suolaa. Joo, kuulostaa järkyltä, mutta sipsit täyttäköön tehtävän. Syy suolaan on siinä, että yks mun lääke voi harvinaisissa tapauksissa laskea veren natriumin määrää. Siis harvinaisissa. Arvatkaa vaan kenellä näin kävi. Siis alistun nyt pakon edessä ja syön sipsejä.

Päiväunet ja sivujuonne

Vetäisin tässä semmoiset pikkuiset unet - 3h. Mä tiedän, että täällä on tapana vasta alkaa nyt harkita syömään menoa, mutta mä taas en oikein halua lähteä yksin etsimään ravintolaa tuolta pimeästä..

Tajusin tuossa äsken, että aloitin tän blogin silloin sairaalasta päästyäni, koska en voinut millään kirjoittaa kaikille erikseen. Ja tämän aihe muutenkin on toipuminen. Kun tässä kirjoitan innokkaasti matkakertomusta, jotenkin tuntuu, että kuljen aiheen vieressä - aika kaukana vieressä.. Pitäis varmaan perustaa uusi tai jotain. Mutta en nyt kesken matkan ainakaan.

Guayadeque - luola-asumuksia

Olin mukana retkellä katsomaan luola-asutusta ja katsomaan luolakirkkoa sekä syömään luolaravintolaan tapaksia.

Ihan ok reissu sinänsä, mutta kun mut haettiin ekana ja sitten oli aika monta hotellia sen jälkeen, meni 1,5h ennenkuin oltiin oikeasti matkalla.
Opas kertoili paljon historiaa ja kävimme yhdessä "vanha kaupunki" tyylisessä kylässä ensin kiertelemässä ja sitten oli vapaata (= kurkkasin kirkkoon ja kävin kahvilla)

Tämän jälkeen vasta vihdoin lähettiin oikeasti sinne luolille. Niitä luolia toki näkyi sitten matkalla aika paljon mutta kunnolla sitä laaksoa näki vasta kun kiipesimme näköalapaikalle. Sitten vierailu kirkossa (ei edes kynttilää voinut sytyttää, muuten ihan kiva) ja eräs henkilö päästää ihmisiä kotiinsa katsomaan.
Se asunto oli minulle pettymys. Siis mitä tulee mieleen siitä, että on luola-asunto?
Minulle ei ainakaan sitä, että lattia on laatoitettu, seinät ihan "normaalit", katto rapattu. Siis jos siitä kuvaa näyttäis, ei mistään voi päätellä kyseessä olevan luolan.
Luolaravintola täytti paremmin odotukset tyylissä. Ja tapakset olivat ihan ok.

Jokin syömäni ei kuitenkaan sopinut minulle ja kärsin järkyttävistä kivuista paluumatkan - mitä voi odottaa, jos on päällä kohtuullisen tiukat farkkuleggarit ja vatsa turpoaa kuntoon 9-kk takana. Au!

Hotellista ja aamupalasta

Eilen aamulla aikainen lähtö, lentokoneessa nukkuminen ja pitkä bussimatka olivat tämän paikan väärtejä. Aivan uskomaton paikka. Valokuvia tulee tänne, kun vaan saan niitä ladattua - todella hidas upload täällä, eivät oikein mene läpi.

Kun kirjauduttiin sisään, vastaanottovirkailija oli paitsi hyvin kohtelias (positiivisella tavalla) mutta myös piti tarkan huolen, että ymmärsin kaiken jne.. Ja lopuksi kysyi, haluaisinko lasin vettä, mehua tai shampanjaa. Tokihan shampanja hotellin laskuun kelpaa.

Hotellialue on kiemurainen, koostuu 9 rakennuksesta ja eilen ehdin eksyä kolmesti.

Eilen jaksoin lopulta vain syödä suoraan tien toisella puolen olevassa Intialaisessa ja kömpiä huoneeseen lukemaan ja tappamaan aikaa..

Aamupalabuffet voisi oikeasti tarkoittaa mitä vain, eli en oikein kummoisia odottanut. Se on herkuttelijan paratiisi ja laiduttajan helvetti. En kehtaan sinne mennä kameran kanssa, joten yritän muistista kaivaa kerrottavaa:
- leikkeleitä 8-9 eri lajia
- juustoja luultavasti saman verran, en laskenut
- jogurtteja 5 lajia (ja sitä ihanaa kookosjogurttia, jota Suomesta ei saa)
- myslejä ja muroja kai 8 lajia
- smoothie- juomia 4 lajia (siis puhtaasti hedelmistä ja marjoista)
- munakokkelia ( se lienee oikea termi) 2 lajia + keitettyjä munia + espanjalaista perunaomelettia
+ yksi mies paistamassa munia kokoajan siinä näkyvillä, eli taatusti tuoretta
- herkkuja (viineri, croissant, yms) 13 eri lajia
- leipiä en laskenut, kun en niitä ottanut
- hedelmiä 13 lajia, jos laskee vain ne joita voisi siitä suoraan syödä (mm. ananasrenkaita purkista
ja tuoretta ananasta, eri melooneja, kiwiä, ...)
- lisäksi kasoittain hedelmiä "valmistelematta" ja rusinoita, kuivattuja luumuja,....
- ja tietysti iso kannu kahvia ja kuumaa maitoa, 50-50 oli todella ihanaa. Sitä sitten menikin aika monta kupillista

Nyt lähden ostamaan hammasharjaa, unohdin ottaa mukaan..

Reissuun

Kynnet lakattu, laukku pakattu. Matka saa alkaa.
Kohti Puerto de Moganea, Gran Canaria. Ilman seuraa ;)

Neuleohje kateissa

Olen tekemässä raglanhihaista vauvan puseroa. Muuten valmis mutta hihat puuttuvat. Ja mallina on tietysti raglanhiha, jonka osaan kyllä muuten tehdä, mutta tarttisin kyllä ohjeen avuksi. Se pahuksen ohje nyt vaan katosi.

Osaisiko joku osata selittää, miten tehdä?

Edit: Löytyihän se ohjekin. Olin vaan vähän soveltanut noissa muissakin kohdissa, niin joudun soveltamaan lisää. Mutta eiköhän siihen vauva saada sopimaan. Ja ei, ei ole mun vauva.

Mä olen TERVE !!!!!

Tai no, ainakin silleen melkein.

Kun olin matkalla sairaalaan kuulemaan "tuomiotani" noista aivojen kontrollikuvista, ehdin jo päästä aivosyöpään saakka. Pelotti ihan v***sti.

Se lääkäri näytti mulle vanhoja ja uusia kuvia silleen vierekkäin, että kuva oli niinkuin just vastaava, kuvausten väliaika vain 2vuotta.
Siinä missä 2v sitten oli se iso kasvain, siinä oli tyhjä paikka. Aivokudos ei kai sitten palaudu tavalliseen asentoonsa ihan heti - jos koskaan. En älynnyt kysyä.
Toisella reunalla, missä oli se pieni kasvain, siellä oli jokin pieni kirkkaan valkoinen läikkä. Mä melkein jo panikoin, mutta siinä on kuulemma titaania.

Tulinpa sitten pää pilvissä ja liukastuin Kampin aukiolla oikein kunnolla. Söötti poika auttoi mut vanhuksen ylös. Mustelmia ei liiemmin näy, mutta lonkka aristaa, samoin selkä, molemmat kämmenet silleen melkein rikki ja polviin sattuu. Mä olen kolhinut itseäni viime viikot ihan urakalla. Edellisen kerran kaaduin eilen. Ei mulla varmaankaan luukatoa ole, kun en ole saanut luita murtumaan... kop-kop-kop

Hyvää alkanutta vuotta 2012

Teitä lukijoita ei tietääkseni ole monta, mutta ei se määrä vaan laatu ;)

Hyvää Alkanutta Vuotta 2012 kuvien kera!