Olenko kamala äiti?

Olen jo jonkin aikaa miettinyt sairauteni mahdollisia haittoja lasteni psyykeen. Kuinka paljon lapsia pelottaa se, että äidillä on muistiongelmia, käsittämättömän voimakasta väsymistä, msennusta, riski saada uusia aivokasvaimia (ainakin itsestäni tuo riski on olemassa ja pyörii mielessäni)? Miltä lapsista tuntuu se, ettei äiti jaksa/kykene tekemään työtä, nukkuu, nukkuu, nukkuu,...

Mietin tätä aina silloin tällöin ja lopulta päätin tarttua härkää sarvista ja kysyä suoraan. Kumpikin vastasi, ettei liikuta pätkääkään. Otsikon kysymys tuleekin sitten tässä; minusta tuntui kamalalta se, ettei ole väliä. Olisin "toivonut", että ovat huolissaan. Kuinka kukaan äiti voi toivoa tuollaista?????

Toisaalta, ""-merkit ovat tuossa juuri siksi, että olin kuitenkin taustalla pelännyt sitä, että tämä jatkuva sairastaminen olisi lapsilleni haitallista - eli en oikeastaan halunnut heidän huolehtivan.

Ja vielä kolmannelta kantilta. Ehkäpä lapset kuitenkin ovat huolissaan, mutta eivät halunneet sitä myöntää.

Lopputulema tästä kaikesta siis. Olisi kannattanut jättää kysymättä, koska mitään todellista hyväähän ei seurannut siitä, että kysyin. En voi olla varma siitä, että vastasivat totuuden mukaisesti. Enkä oikeastaan tiedä kumpi vastaus olisi ollut parempi; että huolettaa vai että ei.

Hukkaan meni sitten sekin ;)

Kuinka paljon ihminen voi nukkua?

Viime viikot ovat menneet enimmin nukkuessa, nukkuessa ja nukkuessa. Väsymys on musertavaa. Ttässä on outoa se, että olen ollut sairaslomalla reilut 7 viikkoa. Eikö tässä ajassa olisi jo pitänyt pir.istyä?

Viime viikon lopulla olit seminaariristeilyllä, tuo oli nyt 4. peräkkäinen vastaava, yksi vuodessa reissu. Aiemmin näillä on ollut piristävä vaikutus sikäli, että ainakin olen päässyt ajattelemaan jotakin muuta ja irti arjesta. Olen oppinut kiinnostavia juttuja ja seurustellut uusien ihmisten kanssa. Ja saanut tanssia yms..
Tämä reissu meni noilta osin hukkaan. Nuokuin itse seminaarin läpi, osan esityksistä täysin unessa. Söin hyvin ;) mutta en jaksanut edes harkita tanssimista, olin vain hissuksiin ja meni aikaisin nukkumaan. Ja nukuin Tukholman päässä vielä koko aamupäivän.

Samaan aikaan tyttärellä oli täällä kotibileet. Hieman jännitti itseäni, kuinka sujuu. Hyvin oli mennyt. Ei tuhoja, ei ongelmia,.. Mukavaa oli, kun tyttö oli siivonnut koko talon (siirtänyt kyllä irtokamaa mun huoneeseeni, mutta se sallittakoon).

Mutta tuo oli viime viikolla. Nyt on jo tiistai, kello tulee 2 ip - ja tekisi mieleni nukkumaan. Taidan myös noudattaa tuota mielihaluani.

Tekniikan kirous

Sain uuden työkännykän - jo viime viikolla.

Tänään viimein sain itsestäni sen verran irti, että aloin opetella sen käyttöä. Tuskaa... Vaikkeivät käteni ja sormeni ole sieltä suurimmasta päästä, en meinaa millään selvitä kosketusnäytön qwerty-näppiksestä. Ja niitä mahdollisuuksia "tuunata" ttuon sisältöä lienee rajattomasti, eikä siitä vaan meinaa selvitä täyspäisenä.