Olen jo jonkin aikaa miettinyt sairauteni mahdollisia haittoja lasteni psyykeen. Kuinka paljon lapsia pelottaa se, että äidillä on muistiongelmia, käsittämättömän voimakasta väsymistä, msennusta, riski saada uusia aivokasvaimia (ainakin itsestäni tuo riski on olemassa ja pyörii mielessäni)? Miltä lapsista tuntuu se, ettei äiti jaksa/kykene tekemään työtä, nukkuu, nukkuu, nukkuu,...
Mietin tätä aina silloin tällöin ja lopulta päätin tarttua härkää sarvista ja kysyä suoraan. Kumpikin vastasi, ettei liikuta pätkääkään. Otsikon kysymys tuleekin sitten tässä; minusta tuntui kamalalta se, ettei ole väliä. Olisin "toivonut", että ovat huolissaan. Kuinka kukaan äiti voi toivoa tuollaista?????
Toisaalta, ""-merkit ovat tuossa juuri siksi, että olin kuitenkin taustalla pelännyt sitä, että tämä jatkuva sairastaminen olisi lapsilleni haitallista - eli en oikeastaan halunnut heidän huolehtivan.
Ja vielä kolmannelta kantilta. Ehkäpä lapset kuitenkin ovat huolissaan, mutta eivät halunneet sitä myöntää.
Lopputulema tästä kaikesta siis. Olisi kannattanut jättää kysymättä, koska mitään todellista hyväähän ei seurannut siitä, että kysyin. En voi olla varma siitä, että vastasivat totuuden mukaisesti. Enkä oikeastaan tiedä kumpi vastaus olisi ollut parempi; että huolettaa vai että ei.
Hukkaan meni sitten sekin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti