Kaipuussa yksi annos elämähalua!

Mä en ttas tiedä mitään mistään - ainakaan itsestäni.
Mikään ei haluta, huvita, kiinnosta. Lojun sohvalla perunana (no teen mä setään yhdelle vauvalle vaatetta) tai istun koneella pelaamassa.. Ajattelin, että tämä kirjoittaminen saisi fiiliksen paremmaksi, että jotenkin osaisin ja jaksaisin jäsentää ajatuksiani. Turha toivo.

Jotain hyvääkin: Tyttö tuli ehjänä kotiin maailmalta ;)

Lunta ! !

Minulla ei sinänsä ole mitään lunta vastaan, mieluummin valkoinen talvi kuin musta.

Ja jos selkä ei olisi siitä niin suuttuvainen, niin lumityötkin on ihan ok.

Eilen sateli hissuksiin (ja välillä vähän kovemmin) lunta, lämpötila vain pikkaisen pakkasen puolella - eli ihan nuoskalunta. Muuten ihan jees, mutta aamulla kun olin töihin lähdössä kirosin suomalaisia ovia, jotka aukeavat ulospäin. Kuka ääliö senkin on keksinyt?? Niin, sitä ihanaa valkoista märkää ainetta oli n 20cm syvälti oven edessä. Vähänkään hennompi ihminen ei olisi saanut sitä auki laisinkaan, minäkin sain ekalla yrityksellä vain kymmenisen cm. Muutaman riuskan tönäisyn jälkeen ovi oli sen verran auki, että mahduin siitä ulos - pitänee yrittää itse pienentyä, niin ei tartte saada ovea enempää auki ;) Ja ovella se hanki oli vielä kohtuu ohut. Sain sitten kahlata polvia myöten, että pääsin pihasta pois.

Kotiin tullessa tein sitten ne lumityöt, pakkohan se oli. Tunnin verran n 6-8m pätkä. Saatte arvata kenen selkään sattuu ;(

Sitten kun tähän lisätään se, että kaaduin kotimatkalla taas (oli reikä kadussa) ja sama polvi kuin lauantaina kalahti kunnolla asvalttiin (v vai f ?), ja nyt linkutan. Mustelmilla onneksi selvisin tälläkin kertaa.

Nyt ei tiedä itkisinkö vai nauraisinko....

Vahvempana(-ko?)

Kulunut reilu viikko on sisältänyt 2 migreeniä, yhden kuumeen, jatkuvaa väsymystä, epäilystä omaan jaksamiseen, lisää väsymystä.

Turhaudun töissä, kun tehtävät ovat niin helppoja - ja toisaalta tiedän ja (etenkin) pelkään, että vastuullisemmat tehtävät saataisivat jälleen palauttaa minut alkupisteeseen.

Olen katsellut ohjelmasarjaa aivoista ja psykologiasta, siitä miten mieli toimii. Jossakin jaksossa tuli juuri esille tietylaista ehdollistumista, en muista itse asiaan liittyviä sanoja, mutta ajatus jäi kytemään mieleni pohjalle: olenko edelleen sairas ja toipilas - vai voisiko ollakin niin, että olen ottanut "sairauden" osaksi personaani?

Olin *ES porukalla eilen viihteellä; paikalla noin klo 20.30-01.40, ensin Kampin Bruuverissa ja sieltä jatkamaan pop-kellariin. Tuli tavattua mukavia ihmisiä ja se on minulla se ainoa tarkoitus. En halua uutta miestä itselleni ;) Oli hauskaa; lopputulema vain yksi paha mustelma polvessa ja todella kipeä nilkka ja jalkapöytä - ja yksi sormi (siis kipeä, en ottanut ylimääräistä mistään).

Lapset ovat poissa vähän aikaa, tavallaan tunnen oloni orvoksi. Poika lähti isänsä kanssa Karibialle veneilemään (isänsä serkku miehensä kera) muutamaksi viikoksi, tytär Lappiin lumilautailemaan vajaaksi viikoksi. Kun vaan ei väsyttäisi niin paljon, niin usein, voisin ottaa tästä viikosta irti vaikka mitä.

Mieli menee miten sattuu

Eilen kohdalle osunut migreeni oli jokseenkin harmillinen ja se tietysti tuntuu myös mielialassa. Samoin koko päivän nukkuminen ei liiemmin edistä yöunien rytmittämisessä ;(

Eniten kuitenkin nyt surettaa se, että tuntuu siltä kuin läheinen ihminen käyttäisi hyväksi; kaikkea pitäisi saada ja helpolla, mieluiten vaivatta - mutta takaisinpäin ei juuri tule kuin moitetta.
Nyt on luvassa todella kylmä huominen (tai siis tänään), autossa ei ole lämmityslaitetta (siis lohkolämmitintä) enkä haluaisi lyhyiden matkojen vuoksi alkaa sitä käynnistelemään kun bussillakin (todennäköisesti) pääsee. Sain vastaukseksi, että vaihda autoa. Ja sehän onkin todella helppoa tehdä tuosta vain. Eikä ole edes varaa. En minäkään ole kaikissa asioissa tyytyväinen tuohon autoon, mutta sillä on toistaiseksi pärjättävä. Ottaa vaan niin päähän nuo vaatimukset.

Hyppää äiti, hyppää.

Alla olevan kopsasin FB:stä. Jotenkin tuntuu aika samalta.

Muistutus teille, Rakkaat teinit!!! Jos olette kyllästyneet vanhempiinne, toimikaa NYT!! Hommatkaa työpaikka, muuttakaa kotoa pois, peskää itse pyykkinne, maksakaa itse laskunne, ostakaa oma ruokanne ja valmistakaa se myös, hommatkaa ajokortti ettei tarvi kiukutella jos teitä ei kuskata heti kun teille sopii.Lainatkaa sitä massia jostain muualta,kuin Äidiltä,ja ostakaa itse rahkapullanne:) Tee kaikki tämä nopeasti kun vielä tiedät ja osaat kaiken :)♥♥♥

Työt alkoivat

Työpäiviä on takana 5; 2 edellisellä viikolla, 3 tälIhan kiva olla siellä, tosi raskasta vaan kun ei ole tottumusta. Ja sitten on tietty se, että nyt olikin sitten jo migreeni. Olen nukkunut lähes koko päivän, valvoin välissä muutaman tunnin ;)

Miks tää ei toimi?

Työkoneelta yritin laittaa tänne tavaraa, mutta liittymä on ihan outo. Oisko vika mussa vai estääkö työpaikka? Tai, voi se mennä, mä vaan en hiffaa sitä ;)

Elämänhalu kateissa

Olen pyörinyt ympyrää tämän päivän. Päässä pyörii ajatuksia "pitäisi, pitäisi,..." ja "en halua, en.."
Pitäisi alkaa tehdä painolle jotain.
Pitäisi korjata ruokavaliota.
Pitäisi alkaa liikkua.
Pitäisi käydä äänestämässä (tänään, toivottavasti ei jää minun äänestäni kiinni)
Pitäisi hoitaa opinnot loppuu, niin pienestä olisi kiinni.
Pitäisi siivota vähän.
Pitäisi ...

En jaksa. En halua.

En jaksa elää.

Älkää säikähtäkö, en ole tekemässä mitään itselleni. En minä niin pohjalla ole.

En ymmärrä mistä tämä tuli. Pari päivää sitten oli ihan hyvä. Ja nyt pohjalla ;(

Liikennekaaos

Saimme sitten oman osamme Uudenmaan liikennekaaoksesta. Onneksi sentään emme kolareissa ole olleet..

Vein aamulla tyttären kouluun, kokeeseen. Sen jälkeen itseni verikokeisiin ja sitten kotiin. Jo silloin tuntui melkoisen pahalta ajaa. Pääsin kuitenkin kotiin turvallisesti. Kun sitten lähdin Helsinkiin asioille, oli jo metro tuolla pienellä matkalla 15-20 min myöhässä, siis seisoskeltiin, Ja metro ei ole koskaan myöhässä. Asiat hoidettiin, siitä junalla Tikkurilaan tekemään lisää tarpeellisia toimia.
Bussipysäkille menimme n klo 15.50, kotona 18.30, matkaa n 7 km, ei ehkä sitäkään. Ensimmäiset reilut 70 min seisoskeltiin pysäkillä, sitten väkivalloin siihen ainoaan bussiin, joka tuli - bussillisen verran jäi vielä odottamaan. Tämä bussi ei tietenkään tuonut kotiin saakka, vaan piti vielä kävellä 1-2km. Jalat vaan niin jäässä, että oli pakko päästä sisätiloihin ja kengät pois. Siitä siis pizzeriaan ja syömään sisätiloihin. Sit kotiin.

Nyt kun olen olluy kotona tunnin, jalkoihin sattuu edelleen. Huomenna en mene mihinkään, paitsi ehkä ruokakauppaan, kävellen.