Kulunut reilu viikko on sisältänyt 2 migreeniä, yhden kuumeen, jatkuvaa väsymystä, epäilystä omaan jaksamiseen, lisää väsymystä.
Turhaudun töissä, kun tehtävät ovat niin helppoja - ja toisaalta tiedän ja (etenkin) pelkään, että vastuullisemmat tehtävät saataisivat jälleen palauttaa minut alkupisteeseen.
Olen katsellut ohjelmasarjaa aivoista ja psykologiasta, siitä miten mieli toimii. Jossakin jaksossa tuli juuri esille tietylaista ehdollistumista, en muista itse asiaan liittyviä sanoja, mutta ajatus jäi kytemään mieleni pohjalle: olenko edelleen sairas ja toipilas - vai voisiko ollakin niin, että olen ottanut "sairauden" osaksi personaani?
Olin *ES porukalla eilen viihteellä; paikalla noin klo 20.30-01.40, ensin Kampin Bruuverissa ja sieltä jatkamaan pop-kellariin. Tuli tavattua mukavia ihmisiä ja se on minulla se ainoa tarkoitus. En halua uutta miestä itselleni ;) Oli hauskaa; lopputulema vain yksi paha mustelma polvessa ja todella kipeä nilkka ja jalkapöytä - ja yksi sormi (siis kipeä, en ottanut ylimääräistä mistään).
Lapset ovat poissa vähän aikaa, tavallaan tunnen oloni orvoksi. Poika lähti isänsä kanssa Karibialle veneilemään (isänsä serkku miehensä kera) muutamaksi viikoksi, tytär Lappiin lumilautailemaan vajaaksi viikoksi. Kun vaan ei väsyttäisi niin paljon, niin usein, voisin ottaa tästä viikosta irti vaikka mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti