Miehet

Pohdin itsekseni, teinkö oikein, kun hätistelin "kesäkollin" Lontooseen. Ja kun kieltäydyn hänen rakkaudestaan.

Olin yhteydessä siihen edelliseen mieheen (ei siis ex-avio), olemme pitäneet yhteyttä epätasaisesti, hänelle olen voinut puhua tästäkin kesästä. Tunsin itseni suunnattoman kevytkenkäiseksi puhuessani yhdestä rakastajasta toisen kanssa;)

Oli mielenkiintoista - ja toisaalta hieman huolestuttavaa - havaita, että fyysinen halu suorastaan kuohuu välillämme. Vaikka keskustelisimme mistä tahansa, yllättäen huomaamme puhuvamme jälleen "siitä". Rakkaudesta ei kummallakaan ole kyse, vain halusta. Yhtälö vain on meille mahdoton. Pysyvämpää ei voisi olla missään muodossa ja uudestaan tapaaminenkaan ei ole varmaa. Mutta molemmat toivovat...!

Ja miten tämä liittyy kesä-mieheeni? Hän olisi halunnut jäädä Suomeen, tapailla minua - ja seksiä olisin saanut enemmän kuin tarpeeksi. Hän olisi voinut hyvin toimia "lääkkeenä" kutinaani.
Minä lähetin hänet pois enkä halua tavata, vaikka juuri nyt kaipuu onkin suuri.

Tein oikein, kyllä sen tiedän. Hän rakastaa minua, minä en häntä. Jossakin välissä hän olisi kärsinyt. Myös mustasukkaisuutta oli ilmassa, kohdistuen aivan väärään suuntaan. Ystävään, jonka lihakset pistivät FB-kuvasta hänen silmiinsä - hän kun oli kuitenkin painonnostaja. Ja minusta olisi ollut väärin käyttää häntä toisen korvikkeena.
Sinä aikana, mikä meillä oli, en haikaillut edellisen perään. En minäkään niin laskelmoiva ole.

Sen verran pitää kuitenkin pitää puoliani, että ei minulla sitten muita ole ollutkaan.

Takaisin töihin

Tänään ensimmäistä päivää loman jälkeen töissä.
Jo herääminen aamulla oli tuskaa. Nyt tekisi mieli nukkumaan.
Yt:t jatkuvat loppuviikosta - saa nähdä kauanko töitä riittää; loppuuko tähän vai tuleeko muutto Kiloon syyskuussa. Kumpikaan vaihtoehto ei juuri houkuta.

Tapasin ystävää tänään *vilkuttaa*. Miksi yhteyttä ei tule pidettyä, vaikka asutaan melko lähellä toisiamme, molemmilla nuoriso tulee toimeen omillaan eikä ole miehiäkään riesana - ja silti 1-2 krt/ vuosi?

Pitäisi mennä ruokakauppaan, ei huvita eikä jaksa. Judoa katson - ellen nukahda....

Särjetty sydän

Viikot ovat vierähtäneet. Aika kuluu sukkelaan, kun on kivaa. Ja kun päähän sattuu riittävästi, ei kone kiinnosta.

Se 2 yötä muuttui koko viikoksi ja pariksi varastetuksi hetkeksi vielä sen yli. 10 päivän hauskuuden jälkeen vein hänet lentokentälle ja lähetin Lontooseen. Sitä seuranneen viikon-puolentoista aikana rakkauden tunnustukset muuttuivat kiihkeämmiksi, kaipuu kovaksi, kerjääminen siitä milloin tulen Lontooseen jatkuvaksi. Puhelin soi päivittäin, useitakin kertoja,.... Olin jo aiemmin sanonut hänelle, etten rakasta häntä, hän oli kyllä rakastajani sen yhden ihanan viikon ajan. Hiljalleen tilannne alkoi ahdistaa pahemmin ja pahemmin, viikossa olin jo aivan sekaisin ja lopulta jopa peloissani. Hain ihanilta Jutustelijoiltani tukea ja rohkeutta ja ilmoitin miehelle, etten tule Lontooseen. Etten rakasta häntä ja hänen olisi parempi etsiä ja llöytää itselleen joku, joka rakastaa häntä. Kielsin soittamasta. Toistaiseksi olen vielä jutellut kerran tai kaksi FB viestien välityksellä, nyt hän kerjää saada tulla talvella tänne. Sanoin että mietin, vaikka tiedän, etten halua hänen tulevan. Seksin vuoksi tekisi mieleni sanoa, että tule vaan - mutta tämä luultavasti alkaisi vain alusta.

On hirveää, kun mies itkee vuokseni. Olen särkenyt hänen sydämensä ja se sattuu kyllä minuunkin ja paljon. Hän oli mukavaa seuraa ja peto sängyssä, minun mieleeni sopivan raju ja ihanan iso. Mustelmia vähän tuli, mutta ei mitään sellaista joka olisi tarkoituksella tehty satuttamaan. Vaikka en rakasta häntä, kyllä minäkin häntä hieman kaipaan. Oli ihanaa illalla saada laatu-seksiä, käydä nukkumaan toisen syliin ja aloittaa aamu siitä, mihin illalla jäätiin. Ja kuitenkin, se ei ollut kaikki, me puhuimme myös. En tosin tiedä kauanko puhuttavaa olisi riittänyt, kun se koostui usein siitä kuinka paljon hän rakastaa minua. Kyllähän sitä lepertelyä aikansa kuuntelee, mutta rajansa kaikella.

Kun rakastaja poistui takavasemmalle, alkoi pojan konfirmaatiovalmistelut.
Oman tuntemukseni mukaan poika oli pettynyt siitä, että isänsä ei tullut vaan lähti Eurooppaan muutamaa päivää ennen. Ei tuo sitä sanoin myönnä, mutta muu käytös, muut kommentit isästään, ym kertovat omaa tarinaansa. Pettymystä tietysti pahensi se, että mummin sisar vietti juuri samana päivänä 40v hääpäivää ja sinne sitten livahti se puoli sukua - toisaalta syy oli helpommin ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä. Ja mummi pitää jonkunmoiset kestit vähän myöhemmin. Kun sitten kummitäti vielä petti, särkyi sydämeni, kun näin pojan ilmeen. Vieraina oli sitten enää veljeni, joka on myös kummisetä, poikansa kanssa, isäni ja naisystävänsä sekä tyttäreni poikaystävä, joka oikeastaan kuuluu kalustoon ;) (No, ehkä tuo kuulostaa rumalta, kuuluu omaan väkeen lienee parempi). Oli kiva, kun nuoret tulivat kirkkoon mukaan.

Migreenien osalta elämä on ja menee. Päätä särkee käytännössä joka päivä, joskus vain vähän sillain, ettei siitä juuri välitä, joskus niin, että toivoo vain kuolevansa pois. Pääosin 1-2 kertaa päivässä otan täsmälääkkeen ja sen avulla yritän selvitä päivästä. Pahin päivä on ollut sellainen, jossa kolmas kohtaus on alkanut 14h ensimmäisen jälkeen (ja lääkkeitä saa ottaa max 2krt/24h), jolloin otin sitten ibuprofeiinia 600mg+parasetamolia1g+diapamia5mg. Ja jouduin vielä tuonkin usimaan saman vuorokauden aikana. 4 kohtausta vaan on liikaa. Tänään puhelimitse neurologi totesi, että puretaan pois tuo uusi estolääke pois, kun se kerran ei pure - ja sivuvaikutuksia kuitenkin tuottaa. Tapaamisaikaa käski varailla, että mietitään seuraavaa suunnitelmaa.

Tässäpä näitä tällä erää. Oli kivaa, kun saimme kämpän siivottua juhlia varten. Nyt vaan pitää yrittää saada se myös pysymään siistinä ...