Vuosi vaihtuu

Ensimmäisen kerran - niin että muistaisin - tuntuu siltä, että olisi kiva "juhlistaa" Vuoden vaihtumista. Joitakin kertoja on juhlittu tavalla tai toisella, joitakin kertoja otettu vain ihan iisisti kotosalla,...
Nyt lapset ovat tahoillansa juhlimassa kavereittensa kanssa ja minä vietän iltaa aivan yksin kotosalla.
Olisin kai voinut mennä jonnekin, selvitellä mahdollisuuksia - mutta ei silloin oikeastaan kiinnostanut. Nyt tuntuu vähän yksinäiseltä. Ulkona paukkuu - ja mä katson telkkaria ja kirjoitan blogia. Aika säälittävää oikeastaan, mutta oma valintani.

Mukavaa Vuotta 2012 !!

Kuolema

Tein illalla hedelmärahkaa.
Vaikka en käyttänyt mangoa ollenkaan, tuli automaattisesti mieleeni, ettei äiti pitänyt mangosta ja sitä oli liiankin usein sairaalan jälkiruoissa.

Syy, miksi otsikoin noin on siinä, että äidin kuolemasta on 9½ vuotta.

Huono päivä

Heräsin ja nousin puolilta päivin ja tähän mennessä takana on kolmet päiväunet. Enkä mitenkään yritä nukkua vaan kun silmät vaan ei pysy auki ;(

Jotenkin tällainen vetää mielen matalaksi. Mikään ei kiinnosta, kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä. Enkä mä oikeastaan halua kirjoittakaan...

Ensimmäinen Revontuli -huivi on nyt neulottu. En ihan täysin noudattanut ohjetta, mutta kaunis siitä tuli kumminkin. Laita kuvan, ehkä, kunhan olen prässännyt sen...

Joulu oli - ja meni

Vietimme "yhdessä" joulua, siis minä ja lapset = suurimman osan ajasta kukin omiaan puuhaten, aivan kuin jokaisena muunakin päivänä. Joulua toivat lahjat ja ruoka ja kynttilät, kuusta ei ollut, eikä juuri voi puhua siitä yhdessäolostakaan.
Jotenkin tuntuu siltä, että joulun taika on kadonnut lasten kasvamisen myötä. Koska sieltä se varmaankin loppujen lopuksi kumpusi, se taika; lasten jännityksestä, kuusen koristelusta yhdessä, nautinnosta katsoa lapsia kun he avaavat lahjojaan - no se sentään säilyi.

Jotenkin vaan on tyhjä olo. Tyhjä, kuin ei mitään erikoista olisi ollutkaan.

Yksi taika kuitenkin vielä on. Tontulta saatu erikoislahja, ja arvailu siitä, kuka tämä tonttu tänä vuonna on ;)

Onni

Tänään katselin nukkuvan tytön kasvoja ja nautin. Tuntui kuin olisin saanut hänet takaisin jostain kaukaa...

Ikävä

Ikävä pientä tyttöäni.
Hän ei ole asunut luonani moneen viikkoon, olisiko jo kohta kuukausi..
(Edit: tarkistin, erillisyys alkoi 8.11., sen jälkeen ollut luonani 1 yön)

Balettia ja vanhoja tuttuja

Törmäsin Tallinnassa, baletin väliajalla entiseen esimieheeni (?), no ainakin työjohdollisesti esimies - tai siis -nainen. Siinä pikaisesti kuulumisia vaihtaessa ja vaihteeksi minun sairaskertomustani kauhistellessa, tuli ilmi mielenkiintoinen seikka.

Hän totesi pari asiaa; oli ihmetellyt mihin olen kadonnut ja kehui kuinka vauhdikas ja toimelias ja aikaansaava olin. Tästä siis tietysti seuraa myös se kääntöpuoli; oli nähtävissä, että tuo sisäinen virta on poissa.

Mutta mullehan tuo ei ole uutinen ja on aina mukava saada vahvistusta sille mietteelle, että en ollut "saamaton ja laiska".

Baletti oli Straussin musiikkiin tehty "Rosalinde". Oli ihana nähdä miten taitavasti osasivat käyttää ilmeitä ja eleitä. Olenkohan koskaan aiemmin nähnyt tuota noin selvästi?

MRI takana

Oli mielenkiintoinen MRI -keikka tänään.
Pelkäsin tietty (taas) hemmetisti, mutta meinas siinä nauru päästä, kun mut ohjattiin rekan perävaunuun ;) Siis ihan tosi, se kuvauslaite oli rekan kyydissä. Ehkä noin periaatteessa syy oli kyllä sairaalassa meneillään oleva remontti.

Nyt sitten 5 viikkoa odotusta. Tosin kuvittelisin, että jos siellä jotain outoa näkyisi, siitä tulisi yhteydenotto pyyntö....

Hirviö

Tajusin äsken, että olen ollut melkoisen itsekeskeinen.

Tyttäreni sairastaa anoreksiaa, masennusta ja ties mitä - ja minua "suututtaa" se, että hän viihtyy nyt paremmin isänsä luona.

Millainen äiti minä oikein olen??? Hirviö !