Vietimme "yhdessä" joulua, siis minä ja lapset = suurimman osan ajasta kukin omiaan puuhaten, aivan kuin jokaisena muunakin päivänä. Joulua toivat lahjat ja ruoka ja kynttilät, kuusta ei ollut, eikä juuri voi puhua siitä yhdessäolostakaan.
Jotenkin tuntuu siltä, että joulun taika on kadonnut lasten kasvamisen myötä. Koska sieltä se varmaankin loppujen lopuksi kumpusi, se taika; lasten jännityksestä, kuusen koristelusta yhdessä, nautinnosta katsoa lapsia kun he avaavat lahjojaan - no se sentään säilyi.
Jotenkin vaan on tyhjä olo. Tyhjä, kuin ei mitään erikoista olisi ollutkaan.
Yksi taika kuitenkin vielä on. Tontulta saatu erikoislahja, ja arvailu siitä, kuka tämä tonttu tänä vuonna on ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti