Jatkoa eiliseen

Iltapäiväivällä kipu oli ohi ja kävin K-raudassa..
Sunnuntai meni ihanassa fiiliksessä; aurinko paistaa, melko lämmin ilma - kasveja istuttamaan, tosin multaa ei ollut nimeksikään, joten ei siinä ollut pitkäksi aikaa tekemistä.
-> Sisälle, suikuun, ruokaa ja vähän lukemista ja sitten saapuu vähemmän toivottu tuttavuus: migreeni ;(

Onko tämä elämää?

Kulunut viikko:

• Maanantaina lääkäri leikkasi päästäni semmoisen pienen rasvapatin pois, siis ihan kallon päällä, mutta ihon alla. Kun puudutus hävisi, tuli järkky kipu. Siihen kylmähoitoa.
• Tiistai, kipu niin kova, että pelkkää kylmähoitoa, eikä puhettakaan töihin menosta
• Keskiviikko, normaalisti oolisi työpäivä, mutta kun pojalla oli silmälääkäri keskellä päivää, niin sovin pomon kanssa, että vaihdan perjantaihin sen työn. Silmälääkärissä odotellessa oli pakko mennä apteekkiin ostamaan pika-kylmää kun sattui niin ...
• Torstai töissä, mennessä jo hain apteekista kylmää. Yhteys lääkäriin, että onko tämä enää normaalia? Kuulemma harvinaista, mutta ei vielä mahdotonta. Työkaveri kurkkasi haavaan ja sanoi, että näyttää ihan hyvältä.
• Perjantaina olin valmistautunut menemään töihin, yhden ystävän läksijäisiin ja toivoin että pitkällä kaavalla. Aamulla migreenissä, sairaslomaksi muuttui. Lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että kun kohtaus oli ohi, voisin mennä sinne läksijäisiin. Ilman alkoholia tietty, mutta se nyt on itsestään selvää. Siinä vaiheessa kun laitoin ripsiväriä totesin, että uusi kohtaus tulossa. Otin täsmälääkkeen ja toivoin sen vaikuttavan. Nyt jo varma, että ei pitkää kaavaa, joten autolla metroasemalle. Lääke ei vaikuttanut metromatkan aikana, joten 600mg burana+1g panadol heti ekana limsan kanssa. Olin ihan varma, että jää ilta lyhyeks, mutta tuo yhdistelmä jo sit puri. Tuli muutama sellainen ex-työkaveri, joita ei ole nähnyt aikoihin, joten oli ihanaa, että olin jaksanut lähteä. Luovutin kuitenkin klo 21 maissa. Kotona yksi vieras mies, jonka sitten vielä ajoin kotiin.
• Lauantai eli tänään. Heräsin 8-9 maissa helvetilliseen kipuun. Niska jumissa ja hillitön migreeni. Lääkkeen vaihto toiseen ja relaksantti ja takas nukkumaan. Nousin n klo 11, kipu ei ole laantunut.

Että tällainen viikko tällä erää.

Rakas lapseni ?

Kuinka voikin toinen ihminen pudottaa toisen kovaa ja korkealta.

Äsken hän kertoi pienen tarinan, jossa päivämäärä oli merkittävässä asemassa. Voisin vannoa, ettei hän sanonut sitä päivää tarinan alkuosassa, hän sanoi vain "Kun on yks peli tulossa kohta ...". Kun sitten kysyin varmistaakseni, että liittyikö tarinan alku- ja loppuosat toisiinsa sen pvm:n vuoksi, niin hän alkoi kovasti kummastelemaan että eikö ne lääkärit tajua että sulla on joku laajalle levinnyt dementia kun sä et muista,,,, etkä opi uutta.... Kas kun ei vielä tallannut jalkoihiinsa.
Yritin siinä sitten mainita että kaikille käy sekä sitä että menee ohi joku asia, että puhuessa ei sanokaan kaikkea, hänelle käy kuulemma aina vain mun kanssa tällaista. Eli vika on pakko olla minussa.

Rakas lapseni. Ei minullekaan käy näitä juuri muulloin kuin sinun kanssasi.

Lääkkeet

Poika kertoi, että koulussa oli kirjassa (luulisin) tehtävä, jossa piti luetella kaikki tietämänsä lääkkeet ja mihin niitä käytetään. Onneksi opettaja oli sanonut, ettei sitä ole pakko tehdä.. Tulisi melkoinen lista ;)

17 vuotta

Pikkuinen esikoiseni täytti 16.pv 17 vuotta. Mihin nekin vuodet katosivat?? Tuntuu siltä, kuin olisi vasta pidellyt pientä nyyttiä sylissään..
Vuosiin on mahtunut iloja ja suruja, rakkautta ja "vihaa" (hipsut, kun sana on liian vahva, mutta ei tule nyt muuta mieleen), helppoja hetkiä ja ei-niin-helppoja. Vain vuosi ja hän on täysi-ikäinen...

Edellisellä kerralla niin kehumani siisteys on taas vaihtunut kaaokseen. Tässä voisi olla monellekin matemaattiselle ja fysikaaliselle teorialle käyttöä. Itse sanoisin niin, että kaaoksen määrä on vakio ;)

Pari päivää on tässä taasen vietetty migreenin kera. Ulkona paistaa aurinko, kevätsipulit työntyvät maasta, anínakin krookuksia ja lumikeloja olen nähnyt kukassa.

Maa on vain niin julmetun märkä. Tietääkö kukaan mistä saisi kaivinkoneen (joku bobcat -koko) kuljettajineen ja kuorma-auton viemään tota savea pois? Ja tietysti niin halvalla kuin vain voi.

Lisää aikaansaannoksia ;)

Pyykkikone pyörii - se nyt ei ole kovin kummallista.

Mutta purin jälleen yhden kaaospaikan. Nyt sohvapöydillä on tilaa, pölytöntä pintaa. Ja lattia siltä osin tyhjä ja puhdas. Löytyisköhän jostakin sellaisia laatikoita, jotka mahtuisivat tuonne pöytien alle??

Koko asunnon mittakaavassa ei ole siistiä vielä pitkään aikaan, mutta paljon parempi jo nyt, kun hiljalleen siistiytyy...

Pihatöitä

Olen ylpeä itsestäni.

Sain itseni ylös sohvalta ja leikkaamaan pensasaitaa.

Osa on sellaista (etupiha), jonka lähellä kasvaa kevätsipulit jo täyttä häkää, joten aika viime tippaan jäi.
Ja osa on tossa takapihan ja kävelytien välissä ja siinä on vielä melko hankala oja, joten oikeastaan ainoa mahdollinen hetki leikata ne on silloin kun lumi painaa ne kaarelle. Sain leikattua kaikki muut paitsi ihan paksuimmat - ne pitää varmaan sahata.

Muita töitä ei kunto kestänyt ja selkä on kyllä aika kipeä nyt ja käsivarsissa tuntuu, mutta sainpas tehtyä. Ja ennen muuta: sain aloitettua ilman että joku käskee. ;) Se kun valitettavasti on tautini kuvassa se ongelma - aloittaminen. Kun "työnohjaus" -kohta aivoissa on vaurioitunut, vie aikaa saada asiat hoidettua ilman että joku ohjaa ulkoisesti. Aloittaminen on hankalaa, samoin asioiden priorisointi tai usean jutun samanaikainen tekeminen. Mutta mä en aio luovuttaa (mitä nyt joskus iskee uskon puute) !!!

Pää, uni ja kaikkea muuta sekavaa

Päätä särkee taas liian usein. Tässä kuussa jo 6y. kohtaus menossa (tosin nyt kaikki on olleet lieviä) - viime kuussa yhteensä 19 ja kovaa.. Tämä vie voimavaroja kahdella tapaa; itse kipu vie osansa, mutta epätietoisuus vaihtoehdoista vie varmaan vielä enemmän.

Nukkuminen on ihan rempallaan. Nytkin kello on miljoona ja mä valvon. Painun kyllä nukkumaan ihan just.

Hypnoosi on ollut mielenkiintoinen kokemus. Erilainen kuin mitä odotin. 5 kertaa yhdessä Juhan (neuropsykologi, joka sen teki) ja vikalla kerralla siitä tehtiin nauhoitus. Sitä olis tarkoitus kuunnella melkein päivittäin. Kokeilin iltapäivällä ja kyllä se tais toimia, vaikka en osannut rentoutua ihan täysin. Ainakin se on toiminut, että en ole kaivannut päiväunia ;)

Mutta nyt yöunille ;)

Lujaa päin puuta

Otin tyttären kanssa kovaa yhteen - taas.
Mä en juurikaan muista mitä kaikkea suustani ulos syljin - enkä siitäkään mitä sain kuulla.

Pohjimmillaan kyseessä kuitenkin lienee se, että hän kokee joutuvansa liikaa toimimaan "äitinä", kun mä en jaksa. Tai se, että kokee mun sairauteni uhkana itselleen ja siihen on helpompi suhtautua raivolla kuin hyväksymällä.

Näitä nyt ainakin sain kuulla, lainaukset eivät ole sanatarkkoja:
- Mä oon läski ja ihan saamaton laihduttamaan kun en viitsi ja kun se olis niin helppoa. Mä olen dieetillä nytkin, aika kovalla sellaisella ja tiedän myös sen riskin, että itse sairastun anoreksiaan - kävinhän siellä rajalla aikoinaan.
- Mä olen huono äiti, muhun ei voi luottaa
- Lapset joutuvat käymään kaupassa, kun mä en "jaksa" (noi hipsut suorastaan kuuli)
- Mä en "viitsi" laittaa ruokaa vaan syödään valmisaterioita. Itse se ei kuitenkaan edes halua laittaa ruokaa tai oppia sitä taitoa
- Hänen vastuunsa asunnon laittamisesta ja siivoamisesta kattavat vain hänen oman huoneensa. Mitään muuta siivoamista hänen ei tarvitse tehdä. Ja samalla osoitti ympärilleen, että kun sä et saa tehtyä mitään tälle.
- En mä saa pihaakaan valmiiksi, kun en "viitsi". Jospa laittaisin sille tulevana keväänä lapion käteen ja sanoisin, että kokeiles kaivaa, katotaan paljon itse saat aikaan.
- Hänellä on kokoajan vaatteet lopussa, kun MÄ en pese pyykkiä. Osaa se laittaa sen pesukoneen itsekin.

 Enpä nyt muista muuta kuin tämän. Oli sitä enemmänkin.

Ja mä olin kuvitellut, että kaikki on hyvin !?!?!

Mä en kestä riitoja, mun sisälle sattuu. Uskoisin että tyttöön sattuu ihan samoin ja pelkään, että se tarttuu vanhaan "ystäväänsä" veitseen.

Tyttö tietää varsin hyvin, että aivoihini on jäänyt vaurio sen kasvaimen vuoksi. Se iso mötikkä oli ollut siellä painamassa liian kauan. Vaurio on sellaisella alueella, että se vaikuttaa roiminnanohjaukseen = aloittamisen vaikeus, monen saman aikaisen asian hallinta,...

Kun katselen tuota listaa, nousee mieleen lähes koominen ajatus. Tyttö haluaisi muuttaa pois kotoa mahdollisimman nopeasti. Mutta noilla eväillä se ei pärjää. Olis syytä hänenkin ottaa lusikka kauniiseen, viilleltyyn käteensä ja alkaa opetella elämän taitoja.

Laitoin tuossa viikon lääkkeet taas purkkeihin ja kun "lääkekaappi" (vanha matkalaukku) oli tuossa auki, niin pakko on tunnustaa että olisihan se helppo tie; kunnollinen koktaili ja yliannostuksia, hengenvaarallisia yhdistelmiä... Mutta ei, sitä minä en tee.

Tyttö oli laittanut alla olevan lainauksen fb:hen vähän riidan jälkeen. Jos tuo tarkoittaa minua, niin....

Guess that I don't need this though 
Now you're just somebody that I used to know