Onko tämä elämää?

Kulunut viikko:

• Maanantaina lääkäri leikkasi päästäni semmoisen pienen rasvapatin pois, siis ihan kallon päällä, mutta ihon alla. Kun puudutus hävisi, tuli järkky kipu. Siihen kylmähoitoa.
• Tiistai, kipu niin kova, että pelkkää kylmähoitoa, eikä puhettakaan töihin menosta
• Keskiviikko, normaalisti oolisi työpäivä, mutta kun pojalla oli silmälääkäri keskellä päivää, niin sovin pomon kanssa, että vaihdan perjantaihin sen työn. Silmälääkärissä odotellessa oli pakko mennä apteekkiin ostamaan pika-kylmää kun sattui niin ...
• Torstai töissä, mennessä jo hain apteekista kylmää. Yhteys lääkäriin, että onko tämä enää normaalia? Kuulemma harvinaista, mutta ei vielä mahdotonta. Työkaveri kurkkasi haavaan ja sanoi, että näyttää ihan hyvältä.
• Perjantaina olin valmistautunut menemään töihin, yhden ystävän läksijäisiin ja toivoin että pitkällä kaavalla. Aamulla migreenissä, sairaslomaksi muuttui. Lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että kun kohtaus oli ohi, voisin mennä sinne läksijäisiin. Ilman alkoholia tietty, mutta se nyt on itsestään selvää. Siinä vaiheessa kun laitoin ripsiväriä totesin, että uusi kohtaus tulossa. Otin täsmälääkkeen ja toivoin sen vaikuttavan. Nyt jo varma, että ei pitkää kaavaa, joten autolla metroasemalle. Lääke ei vaikuttanut metromatkan aikana, joten 600mg burana+1g panadol heti ekana limsan kanssa. Olin ihan varma, että jää ilta lyhyeks, mutta tuo yhdistelmä jo sit puri. Tuli muutama sellainen ex-työkaveri, joita ei ole nähnyt aikoihin, joten oli ihanaa, että olin jaksanut lähteä. Luovutin kuitenkin klo 21 maissa. Kotona yksi vieras mies, jonka sitten vielä ajoin kotiin.
• Lauantai eli tänään. Heräsin 8-9 maissa helvetilliseen kipuun. Niska jumissa ja hillitön migreeni. Lääkkeen vaihto toiseen ja relaksantti ja takas nukkumaan. Nousin n klo 11, kipu ei ole laantunut.

Että tällainen viikko tällä erää.