Luulen, että siihen tulee ladattua liikaa odotuksia - vaikka ei olisi ollenkaan tarpeen.
Aattoilta meni kutakuinkin kuin mikä tahansa ilta. Oli muutama lahja, jouluista ruokaa - siinä se. Tytär teki joulukynnet mulle. Illalla exä haki muksut sit pois - ja nyt ovat siellä ainakin muutaman viikon.
Myöhemmin yöllä sain parhaan joululahjani. Tytär Skypella sanoi rakastan sua äiti!
Jotenkin nuo pienet sanat merkitsevät niin paljon.
Lahjoista. Tuli hankittua joitakin arvokkaampia lahjoja. Tavallaan musta tuntu hyvältä antaa jotain "parempaa", en sikäli kadu. Mutta näin jälkeenpäin mietin, onko sen lahjan hinnalla mitään vaikutusta sen arvoon?
Sain kaksi pientä lahjaa, kumpikaan ei rahassa kovin arvokas - mutta molemmat huomioivat minut. Toinen pieni puinen iglu, jonka sisällä 5 pientä pingviiniä - suoraan mun kokoelmaan.
Toinen, 2 kpl 2€ kolikoita, jotka ovat kiertoon laskettuja juhlarahoja. Minulla tosin oli tuo raha jo, mutta siinä oli ajateltu mua.
Nämä kynnet pyysin - ja siinähän ei oikeastaan ole rahallista arvoa lainkaan vaan annettu minulle aikaa. Ja nämäkin tehty juuri minulle ;)
Olin unohtanut tämän kokonaan. Aiemmin yritin väkisin löytää ihmisille jotain, sitten luovuin pakko-ostamisesta ja hankin jotain, jolla olisi juuri tuota arvoa - kunnes sitten tänä vuonna eksyin ajattelemaan hintaa.
Oppia ikä kaikki, eiköhän tästä taas palata tavalliseen lahjomiseen..
"Kesäkollin" tänne tulo siirtyy hiihtoloma viikkoon. Koska hotellit ovat liian kalliita, pitää saada muksut pois täältä. Sikäli hyvä, että ex lähtee sit Karibialle tuon viikon lopulla. Toisaalta parasta olisi ollut, jos ei tarvitsisi "pakottaa" toisia pois.
Pohdin häntä aina toisinaan. Nyt kun hänellä on lentoliputkin, en oikein voi sanoa, ettei saa tulla.
Toisaalta, hän rakastaa liikaa. Jaksaa uskoa ja toivoa, että jonain päivänä sanon, että haluan viettää lopun elämääni hänen kanssaan. Minä taas en usko, että tuo päivä ikinä koittaa. Enkä ainakaan nyt halua, että sellainen päivä koittaa yleisestikään (siis että sitoisin itseni kiinni kehenkään toiseen). Enkä myöskään usko, että jos sellainen päivä koittaa, niin kyse olisi hänestä.
Intialainen ystäväni on n kuukauden vanhan tyttövauvan isä. Taitaa olla onnellinen siitä. Muistan, kuinka kertoi aikanaan, että on tytölle nimikin olemassa. Surettaa, ettei halua mitään lahjoja tuon vuoksi. Minä kun aina tykkään lahjoa vauvoja ;)
Voisin yrittää taas petrata tätä kirjoittamista. Lipsahti kuukausi ohi.
Päätä särkee liian paljon, liian usein. Nyt vielä kesällä rasitettu olkapää ei suostu paranemaan, päinvastoin. Ja eilen oli kuumetta, tänäänkin vielä vähän. Saisinko joskus olla terve??
