Allku - vai loppu?

En jaksa opikolukea tätä, yrittäkää kesrtää..

Peruin kesäkollin tänne tulon kokonaan, ilmoitin että se on nyt ohi. Tuntui pahalta särkeä toisen unelmat, mutta en voi elää hänen ehdoillaan, en voi enkä halua. Helpottunut olo.

Tuo onkin sitten ainoa positiivinen asia - tai nmo, tytär on taas kotona, vanhojen päivä tulossa,.. se on ihanaa. Mutta muuten.

Migreenit keräävät taas voimiaan. Tai ovat keränneet, en tiedä. Menossa on kuukauden 16. migreeni. Ja tämä sekä aamuinen ovat poikkeuksellisen kovia. Halusin tämän mainita, siksi yleensä ottaen kirjoitan. Ja nyt menen nukkumaan...

Pelottavien kokeiden rauhoittavat tulokset

En kirjoittanut tästä aiemmin, koska en halunnut kenenkään toisen olevan huolissaan näistä.

Pari viikkoa sitten gyne otti papa-kokeen (joka on ihan rutiinia tietty), kokeen kohdun takaseinän epänormaalin paksusta limakalvosta ja lähetti vielä mammografiaan, jossa otettiin paksuneula näyte epäilyttävästä löydöksestä toisessa rinnassa.

Tänään sain tulokset, kaikki kunnossa. Tai siis, ei mitään "pahaa" kuten syöpä.
Papa halutaan uusia 6kk kuluttua, eli ei se ihan puhdas ollut, mutta tuo ei ole uutta - sama on tehty usein.
Ja limakalvon ongelma ei varsinaisesti ratkennut, joten sen selvittelyä pitää jatkaa - mutta koska kyseessä ei ole syöpä, en ole huolissani.

Niin että fiilis on ;D

Aika kuluu

Tänään oli sitten viimeinen terapia. 3 vuotta takana - onko mikään "parantunut"?

Toki ajatusten tasolla on moni asia selkeytynyt. Toisaalta, olin jotenkin kuvitellut paranevani - eikä tämä masennus ole mihinkään kadonnut.
Eilen ahdistus alkoi painaa kovasti. Päätin sitten illalla lähteä sen verran liikkeelle, etten vain odottaisi ahdistuksen pahenevan. Kävin Itäkeskuksessa kaupassa ja kahvilla - ja sitten kotiin. Noin 100m ennen kotia kaaduin - taas - toinen polvi on täysin musta. ;(

Huomaan, että kirjoittaminen suomeksi on vaikeaa, ajattelenkin jo englanniksi - käytännössä lähes kaikki puhumani on englantia.

Muutoin, muutamia murheita on, mutta kirjoitan niistä sitten myöhemmin.

Joulu

Joulu..
Luulen, että siihen tulee ladattua liikaa odotuksia - vaikka ei olisi ollenkaan tarpeen.

Aattoilta meni kutakuinkin kuin mikä tahansa ilta. Oli muutama lahja, jouluista ruokaa - siinä se. Tytär teki joulukynnet mulle. Illalla exä haki muksut sit pois - ja nyt ovat siellä ainakin muutaman viikon.
Myöhemmin yöllä sain parhaan joululahjani. Tytär Skypella sanoi rakastan sua äiti! ♥

Jotenkin nuo pienet sanat merkitsevät niin paljon.

Lahjoista. Tuli hankittua joitakin arvokkaampia lahjoja. Tavallaan musta tuntu hyvältä antaa jotain "parempaa", en sikäli kadu. Mutta näin jälkeenpäin mietin, onko sen  lahjan hinnalla mitään vaikutusta sen arvoon?
Sain kaksi pientä lahjaa, kumpikaan ei rahassa kovin arvokas - mutta molemmat huomioivat minut. Toinen pieni puinen iglu, jonka sisällä 5 pientä pingviiniä - suoraan mun kokoelmaan.
Toinen, 2 kpl 2€ kolikoita, jotka ovat kiertoon laskettuja juhlarahoja. Minulla tosin oli tuo raha jo, mutta siinä oli ajateltu mua.
Nämä kynnet pyysin - ja siinähän ei oikeastaan ole rahallista arvoa lainkaan vaan annettu minulle aikaa. Ja nämäkin tehty juuri minulle ;)
Olin unohtanut tämän kokonaan. Aiemmin yritin väkisin löytää ihmisille jotain, sitten luovuin pakko-ostamisesta ja hankin jotain, jolla olisi juuri tuota arvoa - kunnes sitten tänä vuonna eksyin ajattelemaan hintaa.
Oppia ikä kaikki, eiköhän tästä taas palata tavalliseen lahjomiseen..

"Kesäkollin" tänne tulo siirtyy hiihtoloma viikkoon. Koska hotellit ovat liian kalliita, pitää saada muksut pois täältä. Sikäli hyvä, että ex lähtee sit Karibialle tuon viikon lopulla. Toisaalta parasta olisi ollut, jos ei tarvitsisi "pakottaa" toisia pois.
Pohdin häntä aina toisinaan. Nyt kun hänellä on lentoliputkin, en oikein voi sanoa, ettei saa tulla.
Toisaalta, hän rakastaa liikaa. Jaksaa uskoa ja toivoa, että jonain päivänä sanon, että haluan viettää lopun elämääni hänen kanssaan. Minä taas en usko, että tuo päivä ikinä koittaa. Enkä ainakaan nyt halua, että sellainen päivä koittaa yleisestikään (siis että sitoisin itseni kiinni kehenkään toiseen). Enkä myöskään usko, että jos sellainen päivä koittaa, niin kyse olisi hänestä.

Intialainen ystäväni on n kuukauden vanhan tyttövauvan isä. Taitaa olla onnellinen siitä. Muistan, kuinka kertoi aikanaan, että on tytölle nimikin olemassa. Surettaa, ettei halua mitään lahjoja tuon vuoksi. Minä kun aina tykkään lahjoa vauvoja ;)

Voisin yrittää taas petrata tätä kirjoittamista. Lipsahti kuukausi ohi.
Päätä särkee liian paljon, liian usein. Nyt vielä kesällä rasitettu olkapää ei suostu paranemaan, päinvastoin. Ja eilen oli kuumetta, tänäänkin vielä vähän. Saisinko joskus olla terve??

Epätoivo

2 viikkoa sitten aloitettu kortisonikuuri puri todella hyvin migreeneihin. Parin ekan päivän jälkeen oli viikko ilman migreeniä. Annosta on hiljalleen laskettu, koska kortisoni on sinänsä aika huono, jos pitkään syö..

Nyt, kun annos on enää 1/6 alkuannoksesta, päätä on särkenyt 3 päivää 4stä; pe, la ja nyt. Eilenkin se yritteli, mutta ei sit tullut.

Mulla on ihan just kuukautiset alkamassa ja TOIVON, että tämä on vain hormonaalista.

Vaan vaikka kuinka toivon, en pysty uskomaan siihen. Epätoivo valtaa alaa kovaa vauhtia, eikö nää koskaan lopu???

Hemmetti

Odottelin huomista mielenkiinnolla. Se peruuntui - ja vähän kuulosti siltä, ettei taida mitään tapahtua jatkossakaan tässä tapauksessa.

Toisaalta harmittaa. Toisaalta on vähän helpottunutkin olo, ei ehkä kuitenkaan ole mun tapaista toimia noin...

Toinenkin harmi. Toinen peräkkäinen migreenipäivä ;(

Seksiä seksin vuoksi?

Olen aina kokenut olevani jokseenkin ei-seksuaalinen ihminen. Paitsi sitten on nämä pari tapausta, joiden kanssa olen kutakuinkin herännyt - ja sammunut sitten taas.

Nyt olisi tarjolla henkilö, joka haluaa seksiä - ei oikeastaan muuta. Olen hänen silmissään upea, seksikäs,.. en edes muista kaikkia. Mutta hän ei halua mitään oikeaa ihmissuhdetta, hän haluaa seksiä.

Tunnen olevani hieman hämmentynyt. Mietin, onko tämä todellista - tai järkevää. Kaveri on kyllä ihan mukava.

En suoraan hänestä olisi kiinnostunut, mutta sinkkuutta on jatkunut kauan, selibaaatti on jatkunut taas jo heinäkuun alusta. Ajatus seksistä aivan vain sen itsensä takia tuntuu hieman vieraalta - ja toisaalta siinä on jotain kiehtovaa. Paikka vaan täytyy löytää. Jos saisin muksut pois ....

Ja muksuista puheenollen, toivottavasti tätä postausta ei kumpikaan koskaan löydä.