Törmäsin Tallinnassa, baletin väliajalla entiseen esimieheeni (?), no ainakin työjohdollisesti esimies - tai siis -nainen. Siinä pikaisesti kuulumisia vaihtaessa ja vaihteeksi minun sairaskertomustani kauhistellessa, tuli ilmi mielenkiintoinen seikka.
Hän totesi pari asiaa; oli ihmetellyt mihin olen kadonnut ja kehui kuinka vauhdikas ja toimelias ja aikaansaava olin. Tästä siis tietysti seuraa myös se kääntöpuoli; oli nähtävissä, että tuo sisäinen virta on poissa.
Mutta mullehan tuo ei ole uutinen ja on aina mukava saada vahvistusta sille mietteelle, että en ollut "saamaton ja laiska".
Baletti oli Straussin musiikkiin tehty "Rosalinde". Oli ihana nähdä miten taitavasti osasivat käyttää ilmeitä ja eleitä. Olenkohan koskaan aiemmin nähnyt tuota noin selvästi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti