Olen saanut uuden "taidon".
Eilinen päivä meni käytännössä nukkuessa. Migreeni iski kahteen kertaan ja muutenkin väsytti kamalasti, joten nukuin, nukuin, nukuin... Tytär tuli koulusta, kun nukuin. Mielikuvissani on jonkinlaista kolinaa, että olisin siis aistinut jonkun tulleen kotiin - tai lähteneen, mutta ei muuta.
Kun sitten viimein heräsin, kysyin tytöltä, kauanko olen nukkunut. Hän tuumasi siihen, että siihen sohvalle olin käynyt nukkumaan heti sen jälkeen kun hänelle kävin oven avaamassa.
Avaamassa?? Ei, en mä mitään ole avannut, mä nukuin, eikös?
No, tyttö väittää kivenkovaan, että mä avasin oven. Totesi kyllä, että silmäni olivat näyttänet jotenkin lasittuneilta. Ja suoraan olin sohvalle kävellyt ja nukahtanut.
Olen kyllä puhunut unissani, noussut istumaan lapsena ja nuorena ja nukkunut levottomasti jos fyysistä puolta ajatellaan, mutta tietääkseni en ole koskaan kävellyt unissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti