Tai no, ainakin silleen melkein.
Kun olin matkalla sairaalaan kuulemaan "tuomiotani" noista aivojen kontrollikuvista, ehdin jo päästä aivosyöpään saakka. Pelotti ihan v***sti.
Se lääkäri näytti mulle vanhoja ja uusia kuvia silleen vierekkäin, että kuva oli niinkuin just vastaava, kuvausten väliaika vain 2vuotta.
Siinä missä 2v sitten oli se iso kasvain, siinä oli tyhjä paikka. Aivokudos ei kai sitten palaudu tavalliseen asentoonsa ihan heti - jos koskaan. En älynnyt kysyä.
Toisella reunalla, missä oli se pieni kasvain, siellä oli jokin pieni kirkkaan valkoinen läikkä. Mä melkein jo panikoin, mutta siinä on kuulemma titaania.
Tulinpa sitten pää pilvissä ja liukastuin Kampin aukiolla oikein kunnolla. Söötti poika auttoi mut vanhuksen ylös. Mustelmia ei liiemmin näy, mutta lonkka aristaa, samoin selkä, molemmat kämmenet silleen melkein rikki ja polviin sattuu. Mä olen kolhinut itseäni viime viikot ihan urakalla. Edellisen kerran kaaduin eilen. Ei mulla varmaankaan luukatoa ole, kun en ole saanut luita murtumaan... kop-kop-kop
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti