Taas niitä päiviä...

Tänään - tai nyt on aamuyö eli eilen - on niitä päiviä, jolloin olisi kannattanut jäädä sänkyyn.

Lähdin n keskipäivällä äänestämään (pressan vaalit 1. kierros) ja kauppaan. Reippaana kävellen. Paska juttu vaan, että olin ajatellut väärää koulua, eli olin väärässä paikassa. Kävelin sitten vaan sinne kauppaan ja takas kotiin. Ihan kiva reippailu, mutta mun hyvät uudet korkeakorkoiset talvikengät on vähän isot ja niillä oli aika hankalaa kävellä.

Vähän ennen puoli viittä lähdin kohti kuoroa, autolla oli ajatus. Auton päällä n 20cm lunta, mutta mulla on semmoinen pressu siinä, niin ne saa kivasti pois. Paitsi ettei ollut. Pressua siis. Ja eikun käsin työtelemään sitä lunta. Ok, auto puhdas suunnilleen mutta kuskin oven lukko ei aukea, se on tässä reistaillut. Siitä sitten kampesin itseni vaihdekepin yli. Auto käyntiin ja pakki päälle - olin jo vähän myöhässä. Auto vaan ei liiku mihinkään. Kuikkimaan renkaiden taakse, että onko kinosta.. Vähän oli, hain lapion ja otin pahimmat pois. Autoon, nyt sentään olin saanut sen lukon auki. Ja sama juttu, liikahtaa ja alkaa melkein heti sutia. Lopulta hain pojan avuksi, renkaiden alla oli jäätä - kun silloin oli kun matkalle lähdin. Poika sai lopulta sen verran rikottua sitä jäätä, että sain auton irti. Tässä vaiheessa kello jo niin paljon, että kuorosta ei kannattanut uneksia. Lumitöitä vaan, että olisi edes puhdas se auton paikka.

En sit halunnut vaan parkeerata takas, vaan lähdin pienelle ajelulle, jotta auto lämpiää ja kuivuu. Ja sit sinne äänestämäänkin. Ja siellä sit olikin Lila just lähdössä kotiin niin vein autolla ja sain vähän purkaa mieltäni - ja toivottavasti vähän toiseenkin suuntaan (*vilkuttaa*). Oli keveämpi olo kun kotiin tulin. Ja nyt on autokin peitelty.

Vaalit menevät toiselle kierrokselle, oma ehdokkaani on mukana. Se vaan kun olin just noiden kahden välillä tasapainoillut jo aiemmin. Tulee funtsittavaa ja jännät vaalit.