Halu elää on jälleen kateissa. Mikään ei ole niin huonosti, että tältä tuntuisi. Mikään ei ole hyvinkään. Mikään ei vain tunnu yhtään miltään. Päänsärkyjen määrä vie tietysti mielialaa, mutta ei tämä oikein sitäkään ole. On vain katto matalalla, siis tunteiden katto, joka estää ylös pääsyn. Ja onneksi kuitenkin lattia kohtuullisella korkeudella, ettei olle kaipuuta tehdä mitään ratkaisevaa.
Lapsia kohtaan tämä on niin väärin. Onneksi kuitenkin ovat sen verran isoja, että pärjäävät. Toisaalta kuitenkin vielä siinä iässä, että vanhempiakin kaivataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti