On tässä tajunnut myös sen, että turhista ei kannata marista: yritän ensin löytää elämästäni ne asiat, joihin en ole tyytyväinen, sen jälkeen hyväksyä ne, joille en mitään voi, mutta ennen muuta muuttaa ne, jotka voin.
Ihan hyvä ja hieno ajatus, aikajänne pitäisi vain uskaltaa ja osata pitää riittävän pitkänä.
Nyt jo olen havainnut positiivisia muutoksia käsien toiminnassa. Ei näillä vieläkään tekstauksia tehdä, mutta yksinkertaisen (melko) 3D-kiitoskortin jo tein, huomenna osastolle vietäväksi!
Välillä iskee omaan mieleen jo nyt ajatus, että eihän tää nyt ollutkaan niin iso juttu; kunhan pysyy näppäimistön ääressä, niin kirjoittaminenkin sujuu kohtuudelle. Eli mitä mä tässä valitan?? Toisaalta, kynällä ei suju ollenkaan :(
Ja yleisolo on aikas väsy. Aamulla kun herään, pesen hampaat ja sit otan lepotauon ennen aamupalaa..
Nyt vielä tuntuu, että jokin pöpö yrittää tehdä pesän mun keuhkoihin. Se ei saa onnistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti