Täydellisyyden vuoksi kopioin tähän vielä ensimmäisen todellisen mailini. Tämän kirjoittamisen jälkeen päätin perustaa blogin :)
"Joulukuun 1. pv kävin aivojen magneettikuvassa. Löydös oli vain osittain sitä,mitä odotettiin; upeat aivot ;)
Se mitä ei odotettu oli kaksi kasvainta aivokallvon pinnassa, toinen niin suuri että leikkaus suoritettiin vauhdilla. Tämän hetkisen tietoni mukaan molemmat poistettiin eikä mitään "vahingoittunut". Se että oikean käden hienomotoriikka on kärsinyt eikä tämä vasenkaan nyt ihan ilman ponnisteluitta toimi,..., tottakai surettaa, mutta ne ovat pieniä loppujen lopuksi. Olen elossa, ainakin pääosin ennallaan ja omaitseni.
Seuraa hiemaen lääketieteellisempää kuvailua, varoitus herkemmille
Jos kaikki olisi mennyt alkup suunnitelmien mukaan, olisi tikit (=metalliniiteiltä näyttävät) poistettu ja toipuminen pidemmällä. Aivan niin eivät asiat vielä ole; haava kehitti aivo-selkydin nestettä ja pääni paitsi tuntui pehmeältä, sananmukaisesti myös hölskyi.
Nesteen pois saaminen oli tähän mennessa eletyn elämäni tuskallisin kokemus; sormen nurtumimem, synnyttäminen, tahallinen hermokivun tuottaminen; pikkujuttuja.
Ajan viettäminen sairaalassa oli erikoista, ihminen laitostuu todella nopeasti. Samoin todella kova kipu ja siihen käytetyt lääkkeet saivat jo aikaan sen, että unohdin muutamassa päivässä varsinaisen syyn sille, miksi siellä alunperin olin.
Eilen sain sitten, vain hieman painostamalla, lääkörin uskomaan, että letkun voi ottaa jo pois - ja samalla tekivätkin yllätyksekseni päätöksen että jos haluan pääsen kotiin. Vielä saman päivän aamuna olin puhelimessa puhunut useasta päivästä...
Eli nyt sitten kotona, fyysiset ja etenkin psyykkiset voimat todella heikoilla, koordinaatiokyky superheikko,...
Tämö posti kirjoitettu 3-4 erässä, ja vei about 18 h alusta tähän hetkeen.
Edessä on kova kuntoutuminen monella suunnalla; koordinaatio, hienomotoriikka,kärsivällisyys sille, ettei tämä tapahdu hetkessä, muun fyysisen kunnon hiljattainen nostaminen ja ylimääräisen painon kadottaminen ja jonakin päivänä paluu myös kiipeilyseinille. Mutta vasta nyt alan hahmottaa kuinka pitkä tie edessä on. Jonain päivänä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti