Jälkitarkastus on ohi ja sen myötä myös autolla ajokielto. Lisäksi käynti vielä omalla hoitavalla neurologilla, joka oli suorastaan ihmeissään siitä, kuinka hyvässä kunnossa olen - kuitenkin leikkauksista on vasta vähän aikaa.
Käden koordinaatio paranee päivä päivältä, hiukset kasvavat, haava on parantunut, vaikka vielä näkyykin. Mieli paranee jokaisen aurinkoisen päivän myötä.
Löysin asunnon ja ostinkin sen jo. Muuttamaan pääsee kesällä.
Tottakai tulevaisuus ilman toista aikuista pelottaa. Miten jaksaa ja osata hoitaa asiat "yksin"? Eräs ystäväni kävi tässä tällä viikola ja sanoi minun olevan selviytyjä. Ehkä - toivottavasti - hän on oikeassa. Elämä on heitellyt viime vuodet, nyt toivottavasti alkaa mennä paremmin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti