Olen pistämässä elämääni uusiksi muullakin tavalla kuin vain terveys. Siksi myös olen ollut melko hiljaa viime aikoina, kun asia ei ole ollut julkinen.
Pyysin mieheltäni eroa ja olemme asioita nyt hyvässä yhteisymmärryksessä puhuneet. Asiaan ei liity ulkopuolisia :) Olen löytänyt kiinnostavan asunnon, josta myös lapset ovat innostuneet. Tarjousta ei ole vielä tehty...
Tämä eroaminen on tuonut pintaan aivan erilaiset aatteet kuin leikkaus aikoinaan. Mietityttää kuinka pärjään taloudellisesti, kuinka jaksan ja osaan asiat hoitaa itse, tukeutumatta toiseen aikuiseen. Yksin jäämisen pelko on yllättävän kova. En olekaan koskaan ollut oikeasti yksin. Silti koin, että tämä on nyt tässä vaiheessa oikea päätös.
Leikkaukset ja aivokalvontulehdus pistivät miettimään elämän haurautta ja omaa kuolevaisuutta. Myös tämä toipumisen hitaus puhui omaa kieltään. Kaikkien näiden aatosten pohjalta nousi tuo päätös. Minä ansaitsen enemmän, mutta myös mieheni ansaitsee parempaa kuin mitä on ollut. En minäkään ole ollut mikään paras mahdollinen puoliso..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti