Aamulla tajunta ei oikein auennut. Olin luvannut viedä tyttären poikaystävän kotiin kahdeksitoista. JOstain syystä olin kuvitellut, että kyse oli illasta - mutta pitikin olla keskipäivään. Ehdittiin kuitenkin, kai.
Palasin nukkumaan, koska uni oli jäänyt kesken - ja heräsin sitten migreenissä. Mä olen niin kyllästynyt siihen. Joka päivä migreeni. Joka päivä vähintään vaikea saada itseä liikeelle, liian usein mahdotonta. Ja jos pääseekin, niin voimat riittävät siihen johonkin pieneen.
Tämän päivän pieni oli mennä kuoroon.. Tytär patisti, jaksoin. Teki hyvää. Nyt väsyttää.
Tytär valittaa, että sotkuinen olohuone ahdistaa. Tiedän että pitäisi siivota, en jaksa. Olen iloinen siitä, että olen jaksanut imuroida viikon, kahden välein. Jostakin syystä tavaraa kuitenkin aina kertyy. Miksi? Jossakin vaiheessa tytär kuulosti vielä iloiselta siitä, että on kaksi niin erityylistä kotia, toinen siisti, toinen vähemmän. Nyt tämä ahdistaa. ;(
Yritän pystyä uskomaan siihen, että hän ei yritä syyllistää. Silti tuntuu siltä, että juuri siitä on kyse, syyllistämisestä.
Pyysin skypellä apua, mutta ei hän nyt ehdi ;( Yritän itse, edes ihan pikkuisen.
~ * ~ * ~
Jaksoin, vähän ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti