Kerroin tästä metrotapauksesta, joka muuten on vain 3v mua nuorempi. Se johti kahteen hyvin kuumaan yöhön, joitsa on pakko sanoa jälkeenpäin, todella tarvitsin sitä. On helppoa sanoa, ettei kaipaa seksiä, kun on kauan ilman. Ja kyllä se alkuun olikin vähän hakemista, mutta kun vähän harjoittelee (= illalla, yöllä, aamulla, yöllä ja aamulla), niin ...
Hieman hankalampaa on se, että hän oli juuri aikeissa ruveta tekemään lähtöä maasta, kun täältä ei saa kunnollisia töitä ja alkoi jo ekana iltana puhua, että jääkin tänne. Ei minun nurkkiini tms, mutta minun vuokseni. Se oli ahdistavaa, oikeasti. En minä häntä rakasta, ihan mukava on, mutta ennemminkin sanoisin, että nautin tästä osittain juuri siksi, että hän lähtee. Mutta on vaikea sanoa uudestaan ja uudestaan, että en halua hänen jäävän. On myös yksi syy, miksi en oikein pysty kunnioittamaan häntä (toki sikäli että hän kertoi); hän on aiemmin ollut olympiatason painonnostaja - jäi Sydneyssä kiinni dopingista. Minä kysyin miksi käytti ja hän totesi vain, että kaikki käyttävät. Voi se tietysti olla niin, mutta minä en siitä pidä. Olen kuitenkin luvannut mennä syksyllä Lontooseen hänen luokseen viikoksi.
Migreeni on hiukan kiusaillut, mutta ihmeen vähän - etenkin kun unet ovat jääneet todella vähiin. Eilen aamulla itselleni jo vitsailin, että olen löytänyt täydellisen lääkkeen. No, iltapäivälllä eilen oli lievä migreeni, mutta nyt sitten paukutetaanki jo lekalla ohimoon. AUUUUU.
Loppukaneetiksi on sanottava, että tällä yhdellä kokemuksella todennettuna pitää paikkansa se, mitä mustista miehistä sanotaan - hän on iso ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti