En ehkä olisi kokenut päivällä tilannetta niin voimakkaasti, mutta samaan sotkuun hän oli soittanut matkalta (tämä hyvä), että onko ruokaa, sanoen: "Siellä ei varmaan ole ruokaa?" ja sitten jatkoksi "no mitä mun sit pitää ostaa?" kaikki tämä äänen sävyllä "vittuuntunut" (tämä huono). Kotiin tultuaan, poikaystävä mukana, kaivaa ruoat kassista ja käskee mut laittamaan sitä ruokaa ja menee itse kuhertelemaan. Minä koin sen niin, että hän käski!
Huomautin äsken tyttärelle käytöksestään päivällä. Hän mielestään oli ystävällisesti kysynyt puhelimessa ja kotiin tullessaan ystävällisesti kysynyt "Voitko laittaa?" En voi vannoa hänen sanamuotoaan, mutta sävy oli kyllä ihan selvä, sillain puhutaan palvelijalle tai oikeastaan orjalle. Seuraavalla kerralla saa itse laittaa ruokansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti