On ollut harvinaisen rankka kuukausi. Migreeniä on riittänyt enemmän kuin mitä on sormia ja varpaita yhteensä - eikä kuukausi ole vielä edes ohi. Tänään pitä alkaa loma-loma, mutta neurologi oli sitä mieltä, että nyt alkaa sairasloma. Vaihteeksi. Johan mä olinkin helmikuun alusta töissä, teoriassa, eli ei ollut pitempiä sairaslomia kuin muutamia päiviä kerrallaan.
Tutustuin tänään ihmiseen, jolla on elämässä paljon kipua, toisenlaista ja toisesta syystä, mutta ymmärtääkseni jatkuvaa sekin. Jostain syystä meitä koetellaan oikein kovalla kädellä. Aina sitä ei jaksaisi.
Kävin myös lounaalla entisen työkaverin kanssa. Ikävä häntäkin on usein ollut, tai sitä verbaaliakrobatiaa jota harrastimme, nykyisin kun ehtii vain pikaiselle lounaalle jää puhekin vain kuulumisten tasolle. Tietysti kivaa sekin, että voi edes sen lounaan syödä. Ja oli muuten todella hyvää ruokaa ;)
Kotimatkalla sain sitten hieman toisenlaista piristystä. Ei ole aikoihin (1v 1kk, but who's counting) kukaan mies (ei vieras eikä tuttu) osoittanut pienintäkään kiinnostusta. Nyt metrossa vieressä istuva mies todellakin oli iskussa. Englantiahan siinä puhuttiin eikä se migreenin jälkimainingeissa kovin hyvin luista, mutta kyllä siinä selväksi tuli, että herra on kiinnostunut. Veikkaisin myös, että melkoisesti minua nuorempi. Vaihdoimme puhelinnumeroita, kyllä minä hänet varmastikin tapaan, kahvilla tms - mutta en ole muusta kiinnostunut. Numeron uskalsin antaa, koska sen avulla saa selville vain työpaikan osoitteen, ei kotiosoitetta. Mutta vaikka suoraan tiedän, että en ole "sillai" kiinnostunut, niin kyllä se mieltä piristi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti