Ahdistaa

Tytär on isällään.

Ahdistaa, koska tuntuu siltä, että hänen olisi siellä parempi. Tuntuu siltä, että en osaa pitää hänestä huolta, en siten kuin hän sitä kaipaisi. Vaikka en kyllä edes tiedä, mitä hän kaipaisi. En, koska hän ei kerro minulle.
Rakastan sitä lasta niin paljon, mutta hän työntää minua pois, kauemmas.

Poika on täällä. Tekee jotain huoneessaan, kuuluu nakuttelua. Siitä olen iloinen. Siis että on täällä ;) Ihanaa, että edes hänen kanssaan tuntuu asiat sujuvan. Ainakin tuntuu, toivottavasti siitä olen oikeassa.

Migreenit ovat poissa, nyt - vaan kuinka kauan? Pelkään sen alkavan taas. Se on niin näännyttävää. On hirveää olla, kun koko olemassaolo kiertyy yhden asian ympärille - sen että pää halkeaa. Kun päätä säerkee, ei elämään mahdu mitään muuta. Ja silloin jää toisista ihmisistä huolehtiminen niin vähiin.

Perheessä ei saisi koskaan olla kuin yksi sairas. Siis kroonisesti.