Mä olen miettinyt, mitä mä teen tälle kämpälle, kun lapset muuttavat pois.
En siis suinkaan odota sitä, mutta nyt kun tyttö on isällään ja poika huitelee kavereitten kanssa, niin väistämättä tulee mieleen ajatus siitä, että tällaista täällä sitten tulee olemaan.
Haluanko asua lähes 100neliöistä asuntoa yksin?
Raaskinko luopua tuosta pihasta, jota nyt hikipäässä rakennan?
Jos jäisin tähän saisin vierashuoneen, työhuoneen ja makuuhuoneen. Tilaa riittäisi. Mutta asuntolainaa maksan vielä kauan....
Jos taas luopuisin, hankkisin pienemmän asunnon, jäisi rahaa ehkä jopa yli ja elämä olisi sen puoleen kevyempää. Jos on piha, sinne voi aina tehdä uuden upeuden. Jos ei ole pihaa - no, se on sen ajan murhe. Tosin miten ihmeessä saisin kaikki kirjani mahtumaan pienempään, kun nytkin tuntuu siltä, että pitäisi saada lisää hyllytilaa.
Mutta ehkäpä nuo eivät ihan heti halua pois. Tai tyttö ehkä haluaakin, se surettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti