Kävin äsken pelastamassa pensasmustikkani hukkumiskuolemalta.
Suurin osa varmaankin on huomannut, että taivaalta on vettä riittänyt ;) Ja tänään pitäisi tulla lisää. Kävin siis kaivamassa pientä salaojan tapaista - tai sellaisen alkua - viemään vettä pois mustikoilta, jotka jo lilluivat. Hölmö kun olin, kuvittelin kyseessä olevan ihan pikkujutun ja lähdin varvastossuilla. Ihan pikkujuttu ei kyseessä ollutkaan. Kaivoin ja kaivoin, nyt siinä on vähän enemmän tilaa, mutta ei sitä ojaksi vieläkään voi mainostaa. Lisäksi tietysti toinen varvastossu päätti tarttua imukuppimaisesti saveen ja hajota. Siellä sitten olin, toinen jalka paljaana savessa, toinen vielä siinä vaiheessa "kuivilla". Loppujen lopuksi luovuin toisestakin tossusta ja upotin varpaani saveen - sillä tempulla pysyin parhaiten pystyssä. Mutta kylmää se oli.
Kuten arvata saattaa, talo on rakennettu saviselle maalle 80-luvulla. En ole ottanut selvää siitä, kuinka paljon tuolla alla on sitä savea. Seassa on kaunista hopeisen sinistä savea, ihan puhdasta. Mietin, voisikohan sitä hyödyntää jotenkin... Tosin se sininen suoni on aika syvällä, mutta kaivettava tätä on, ihan tosissaan, jos puutarhan haluan. Osa savesta on saatava pois. Tai sitten alan kasvattaa riisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti