Puutarha tuottaa pääosin iloa ja onnea. Paitsi nyt, kun on satanut muutaman päivän sisällä n 100 ml - tai jopa enemmän. Savimaa ja paljon vettä, arvannette kai.Nyt ei sada, jaksaisinkohan mennä laittamaan taas vähän?? Haluaisin saada valmiiksi istutuspaikkoja kasveille, jotka kuukauden sisään pitäisi tulla postissa. Ja tuonne saveen ei esim sipulikasveja vaan voi istuttaa. Lisäksi olisi ehdottoman tärkeää saada tyhjennetyä multa ja hiekkasäkit, jotka ovat kulkureitillä. Ei se nyt haittaa, mutta kun saadaan lunta...
Eläkekysymystä olen myös miettinyt, paljon. Tai voiko miettimiseksi kutsua sitä, että samat muutamat ajatukset kiertävät kehää?
- Mitä voin tehdä tälle väsymykselle? Hyväksyä sen, että unentarve on 11h / vrk, jos en tee muuta kuin luen ja paljon enemmän, jos teen työtä? Vai pitäisikö jostakin etsiä jotakin vikaa vielä, jonka voisi korjata -> jaksaisin paremmin? Onko sellaista vikaa edes olemassa? Jos on, mitä kuinka pahaa?
- Miten oppia hyväksymään se, että aivojen näkökulmasta jo lukeminen, etenkin vieraallla kielellä (mikä on siis minulle se "normi"), on jo rasite? Miten hyväksyä se, että aivot rasittuvat ihan samalla tavalla kuin lihakset, kun niitä käyttää? Minun aivoni vaan eivät ole vielä toipuneet siitä Isosta Pahasta. "Möykky" teki omat tuhonsa, ja paluu, toipuminen, on pitkä tie. Tiedän, että kirjoitin tästä jo silloin alussa, pian leikkauksen jälkeen. Kirjoitin, kuinka on vaan nyt opittava asettamaan tavoite riittävän kauas. Olin kärsimätön jo silloin, mutta huomenna on jälkimmäisestäkin leikkauksesta vuosi ja 8kk. Kärsimättömyys pahenee, pakko myöntää.
- Masennuksen uusiminen aika ajoin ei auta yhtään.
- kolmen kk kuluttua pitäisi siirtyä tekemään 30h viikkoa. Ei tunnu realistiselta. Tällä hetkellä tehdyt työtviikot ovat aivan liian usein jääneet vajaiksi, enkä ole tehnyt niidenkään aikana kuin 17h/vko. No way.
Olen pohtinut sitä, pitäisikö vaihtaa alaa kokonaan? En vain tajua, miten tulisin opiskelijana toimeen ilman tuloja tai vaihtoehtoisesti, miten jaksaisin opiskella työn ohessa, kun en jaksa edes tehdä niitä töitä kunnolla? Lisäksi on vielä kysymys siitä, mitä haluaisin tehdä?
Ravitsemusterapeutti käski kirjata elämän TOP5:n. En kyllä tiedä miksi. Alku on helppo: Lapset ja puutarhan hoito ;) Mutta siitä eteenpäin..? Muut ihmiset, sekä hyväntekeväisyysmielessä että ihmissuhteina yleensä. Jos olisin täysin yksin, ilman että maailmassa olisi ketään toista..? Ei, ihmiset ovat tärkeitä. Aivojen toiminta on noussut arvoon arvaamattomaan. Kun sen kerran menetti, vaikken olekaan vihannes, olen menettänyt niin paljon siitä, mitä olin. Haluaisin sen entisen takaisin, mutta tiedän kyllä, että tuskin voin täysin palautua. Siinä olisi 4, jos lapset lasketaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Mitä muuta? Toki voisin lasken lapset erillisinä henkilöinä - siitä saisin summaksi 5. Tai voisin eritellä hyvätekeväisyyden ja "oikeat" ihmissuhteet. olisiko se hyvä? Ehkä aidompi jako. Toivottavasti noita ei tarvitse järjestää ;O
Tämä parin viikon sairasloma on aika lääkäri- & terapeuttitäyteinen;
ma (oli kyllä työpäivä vielä) lääkäri
ti terapia, jonka peruin
ke neurologi
pe terapia
ti terapia
to neuropsykologiset testit
pe terapia
ma psykiatri
Ja tonne sekaan pitäis vielä laittaa toinen käynti siellä ravitsemusterapeutilla....Että näin mä lepään ;)
Haluaisin oppia jotain uutta.Yksi mahdollisuus olisi mennä opiskelemaan viittomakieltä, se on aina kiinnostanut minua. Toinen voisi olla espanja.hmmmm
Mutta nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä vähäksi aikaa puutarhahommiin. Saanpa ainakin liikuntaa, mikä olisi niiiin tärkeää, myös aivoille.
*******
Pari tuntia tuolla pihalla teki hyvää mielelle - ja toivottavasti myös pihalle. Löysin sieltä myös perhosen toukan - en tosin tiedä perhosista mitään, en ihan 100-varmasti edes sitä, että kyseessä on perhonen, mutta jokin semmoinen. Jos mä nyt saan sen kuvan ladattua tänne, niin kertokaa viisaammat - tai ehkä mä yritän googlettaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti