6kk -> 16kk

Sovituista 6kk:sta tulikin sitten 16kk. Lyhin mahdollinen aika on 1v ja lääkärini päätti sitten laittaa saman tien vuoden loppuun - ensi vuoden.

Viikko sitten oli viimeinen työpäivä. Mennessä olo oli haikea, pois lähtiessä vapaa. Nyt en enää tiedä.

Päänsärkyjä on jatkuvasti, vaikka uusin estolääke kohtuullisen hyvin pureekin.
Piha on kesken, talvikin tulee joskus. Haikailemani siirtonurmikko ei taida toteutua - paitsi, että se on kohtuu kallista, niin sitä saa vain 25neliömetrin kokoisissa erissä.
Ulkona on ämpäreissä vielä kasveja odottamassa maahan pääsyä. Minä odotan migreenilääkkeen vaikuttavan ensin - sitten on kasvien vuoro.

Eilen hain ex-anopilta sinivuokon valkoista muunnosta. Yksi mätäs minulla sitä jo on, nyt sain toisen. Mummi muuttaa ja arvokasvi pitää pelastaa. Arvokas siksi, että se on tuotu hänen kotisaareltaan, Mantsin saarelta, Karjalasta, rajan takaa. Itselläni on toinenkin arvokasvi. Mehitähti, jota kasvoi isoäitini kotitalon portaan pielessä. Sekin on tuotu rajan takaa..

Viime viikolla juttelin erään henkilön kanssa. Eipä ollut suomalainen taaskaan ;) Hän ei meinannut uskoa, että MINÄ olen suomalainen. Puhun kuulemma liian sujuvaa englantia - ja olen aivan liian avoin. Ne on ne karjalaiset juuret. Vaikka olen karjalasta vain osin, olen aina ollut ylpeä niistä juurista. Sieltä minä miellän olevani, vaikka se on vain osa.

Väsymys on välillä suorastaan piinallista. Saatan nukkua illalla useita tunteja - ja sitten valvotaankin taas aamuyöhön ja herään joskus puolilta päivin. Vaikka rytmi on sekaisin, ei se mielestäni yksi selitä sitä, miksi nukun jopa 12h/vrk. Toki olen nukkunut paljon ennenkin, mutta nyt tämä on taas pahentunut. Migreenitkö?

Minun pitäisi "kuntoutua" näiden kuukausien kuluessa. Mitä se tarkoittaa?
* Laihtuminen olisi varmasti hyvä idea
* Fyysisen kunnon kohottaminen myös
* Mutta miten kuntoudutaan masennuksesta?
* Entä migreenistä?

~~~~

Kesäkolli jaksaa julistaa rakkauttaan. Onneksi vain FB-viestein. Tahti on harventunut. Vastailen kyllä, en yleensä samana päivänä enkä kovin monisanaisesti. Toisaalta tuntuu pahalta hylätä toinen, joka selkeästi kaipaa niin kovin, mutta.... Mitä muuta voin? En rakasta häntä, en pysty vastaamaan niihin tunteisiin, joita hänellä on, niin tarpeisiin. En halua valehdella, eikä totuus tunnu menevän perille. Voisin olla ystävä, mutta ei ystävälle puhuta vain ja ainoastaan rakkaudesta.

Pitäisi etsiä joku muu ;) Vaan olisiko sekään niin hyvä ajatus, en tiedä. Ehkäpä vain annan ajan kulua ja jos joku kävelee vastaan, ehkä tartun tilaisuuteen, ehkä en.