Kuvittelin aina, etten ole intohimoinen tai kaipaisi seksiä. Näin ihan suoraan sanoen. Nyt tunnen itseni tältäosin paremmin - enkä oikein tiedä miten suhtautua itseeni.
Olin heikko, päästin "kesäkollin" takaisin elämääni. Juttelimme äsken tunnin fb-chatillä, videokuvan kera. En voi kieltää, etteikö siinä olisi huomannut, että ikävä on minullakin. Toisaalta tulin surulliseksi, hän kaipaa minua niin kovin. Ja heikkona hetkenä lupasin, että hän voi tulla tänne tammikuussa, kun lapset ovat reissussa. Puoliksi olen iloinen, puoliksi kadun jo nyt. Mutta tätä en voi nyt perua.
Hulluinta on se, että samaan aikaan (ei siis kellonaikaan vaan yleisesti viime päivät) olen käynyt armotonta flirttailua erään miehen kanssa. Tuo mies kiehtoo minua. On myös sikäli turvallinen, ettei mitään sitoutumisvaaraa ole. Vaikuttaa siltä, että viehtymys on molemminpuolista. Se, jääkö kaikki puheeksi (mikä sekin on niin hauskaa) vai mennäänkö tekoihin - se jää nähtäväksi.
Kevytkenkäisyyden tunne nostaa taas päätään: Olenko "huono" ihminen?
Flirttailu on kuitenkin elämän suola. Se, kuinka siitä saa virtaa, on uskomatonta.
Flower pot, hän on 29v.
(Flower pot on kuulemma nykykielessä tapa sanoa "asiasta toiseen" tai "asiasta kukkaruukkuun" - sain oppitunnin tästä parisen viikkoa sitten tyttäreltä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti