Olen maininnut tuossa pariin otteeseen tämän flirttikamun. Kunnolla ei ole voinut tutustua, kun aika on niin rajattua.
Tänään oli tarkoitus mennä kahville tai syömään ja juttelemaan. Hänellä vain oli asiakkaita, joiden kanssa meni aikaa - ja minä odotin. Ja kun sitten oli tarkoitus lähteä, osui paikalle lupaavan tuntuinen asiakas, joten jäin istumaan siihen ja hän myymään, käytti minua esimerkkinä ja myös vahvistamaan sanojaan. Tämä naisasiakas on jonkun konsulaatin palkkalistoilla, rahasta ei ole pulaa.. Hän oli vaikuttunut tuotteista, mutta halusi miettiä asiaa yön yli. Ystäväni alkoi kuulostaa siltä, että painostaa asiakasta. Hän helposti unohtaa kuunnella mitä toinen sanoo.
Minä tein sen virheen, että hieman hyssyttelin ystävääni, ottamaan vähän rauhallisemmin. Huomasin kyllä, että sen jälkeen hänen käytöksensä minua kohtaan muuttui.
Asiakas alkoi selvästi hermostua tilanteeseen. Kun ystäväni hetkeksi poistui, asiakas sanoi minulle, että hänestä on mukavaa että olin siinä, koska olen niin rauhoittava ja toimin psykologisesti miellyttävästi. Tai jotain sinnepäin.
Asiakas ei ostanut, ei halunnut edes ilmaista lahjaa. Hän sanoi myös loppuvaiheessa, että ystäväni oli sanonut jotakin loukkaavaa. En kyllä sitä itse huomannut, mutta toisaalta en ihmettele, koska hän myi liian agressiiviseen sävyyn, kun kyse oli juuri tuosta henkilöstä.
Kun asiakas poistui, sanoin ystävälleni heti, että olen pahoillani jos loukkasin häntä. Hän vaikutti vihaiselta, halasi vähän huolimattomasti, kätteli ja käski minun lähteä pois. Hänen oli nyt jäätävä tekemään työtä, jotta myyntitavoite saavutetaan. Ja vaikutti olevan sitä mieltä, että minä olin syy siihen, ettei asiakas ostanut. Kysyi minulta, aionko tulla heille töihin. Ja kun sanoin ei, hän aika töksähtäen heitti jotain siitä, että minun pitäisi jättää sitten myyminen hänelle, kun hän on ammattilainen siinä.
Lähdin pois ja itkin koko kotimatkan. Metrossa vieressäni istunut nainen aivan loppumatkasta kosketti osaa ottavasti kättäni. Kysyi vain, onko surua ja jatkoi, ettei tarvitse sanoa mitään, mutta saa, jos siltä tuntuu. Hän kyllä sai minut itkemään uudestaan - mutta tuntui hyvältä, että joku ventovieras välitti.
En sanonut ystävälleni, mitä olen tehnyt työkseni. En kertonut, että olen toiminut asiakasrajapinnassa ja tiesin tasan tarkkaan mitä tein. Laitoin metrosta sähköpostin, jossa pyysin anteeksi, mutta että myös hän oli loukannut minua sillä, ettei luottanut. Ja sanoin, etten tule takaisin, ellei hän itse pyydä.
En tiedä kykenenkö pysymään poissa, hänessä on jotakin niin kiehtovaa. Mutta ehkä menen vain sinne nurkille, jos oikein koville ottaa. Tai kun tarvitsen lisäostoja, menen mielenosoituksellisesti ostamaan joltakulta muulta. Ellei hän sitten ota yhteyttä. Minulla on ikävä jo nyt. ;(
Jotain positiivistakin. Kesäkollille taisi viimein mennä perille, että en kestä jatkuvaa rakkauden vakuuttelua, enkä halua olla yhteyksissä joka päivä. Hän tulee tänne talvella, sitä en kadu - ainakaan kovin paljoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti