Miks kukaan ei ole keksinyt kunnollista parannuskeinoa masennukseen? Mulla on smmoinen olo, ettei pitäisi olla mitään syytä olla masentunut, mutta mieliala on syöksykierteessä alaspäin.
Ja oikein tyyppiesimerkkinä onkin.
- Voisin nukkua vuorokauden ympäri, paitsi että unta ei riittänyt. Siis väsyttää vaan ihan sikana.
- Asioita pitäisi tehdä, mutta ei jaksa, ei huvita, ei kiinnosta. Kaikki on jotenkin yhdentekevää.
- Noitten ihanaisten nuorteni kanssa jaksaa väähän tsempata, mutta ei muuten.
- Tavallaan tekis mieli juoda pää täyteen. Paitsi ettei voi - eikä jaksa.
- Muisti pätkii normaalia pahemmin, sanahaku iohan hukassa.
- Kirjoitusvirheitä näyttää tulevan, kestäkkää, ei huvita korjata.
- Varsinaisesti ei ole mitään itsemurha-ajatuksia, mutta siitäkin tulee mieleen vähän semmoinen ajatus, että mitä väliä. Tosin tässäkin o mukana sitä, että en halua tehdä sitä lapsilleni. Ja toisaalta aikoinaan lupasin tärkeälle ystävälle - kai tuo lupasus sitoo edelleen.
Elä'mä vaan ei huvita.
Tääkin ehti olla parempi jo välissä. Onko kyse sit kaamoksesta vai mistä, en oikein tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti