Ulkona on kylmä - ja niin ihanan kaunista. Lähdimme tyttären kanssa vähän ottamaan lumisia kuvia, tyttö poseeraa, minä kuvaan. Pieniä vaikeuksia tuotti rämpiä tuolla syvässä lumessa kipeän koipeni kanssa, mutta ainakin aivot saivat ihania virikkeitä. Kotiinpäin paluu otti aikansa, kun piti pysähtyä kuvaamaan kaikkea kaunista - ja sitähän riitti - ja tosiaan kipeä jalka ei ole paras väline. Mutta reissu oli jokaisen minuutin arvoinen. Vain vajaa 500 kuvaa (sarjatulella ei kestä kauaa), joten keikka ei ollut todellakaan pitkä. Tytär oli mukana ehkä puolisen tuntia, minulla meni pidempään.
Mutta tuolla on niin upean kaunista! Aurinko paistaa, puuterin omainen lumi heijastaa aurinkoa kuin miljardi timanttia. Toivottavasti kuvat onnistuivat. Tosin, vaikkeivat olisi onnistuneetkaan, oli reissu lumen ihmemaahan silti upea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti